Elävän puun oksat | Tampereen hiippakunta

Elävän puun oksat


Saarna Lahden Läntisen hautausmaan laajennuksen vihkimisen messussa 11.6.2017

 

Evankeliumi Joh. 15: 1-10

Jeesus sanoo:

”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

 

Olin eilen rantasaunalla. Oli kesäisen rauhallinen ilta. Olin yksin, enkä kuitenkaan aivan yksin. Kuuntelin monien erilaisten lintujen laulua, katselin tiaista, joka lenteli ruokkimassa poikasiaan pesäpöntöllä, uin pikkukalojen kanssa samassa vedessä, ja kuuluipa naapurista ihmisenkin ääniä. Hyttynenkin kävi kuiskuttamassa korvaani. Olin yksin, ja kuitenkin jaoin koko luomakunnan kanssa samaa elämää. Ihminenhän on yksi luotu muiden joukossa; se, että hän elää, yhdistää häntä kaikkeen muuhun elävään.

Puussa kiinni olevat oksat pysyvät elävinä. Mutta puutarhurit tietävät, että kaikkien oksien ei ole tarkoituksenmukaista pysytellä kiinni puussa. Turhat oksat tulee leikata pois, jotta hedelmäpuusta olisi enemmän hyötyä, tai liiat vuosikasvut tulee leikata koristepuista ja pensasaidasta pois. Kevät on ollut näiden toimitusten aikaa. Luonto tulvii uutta elämää, ja ihminen luomakunnan puutarhurina hoitaa sitä niiltä osin, kuin se hänen elämänpiiriinsä kuuluu.

Tätä hautausmaan puutarhaa on myös kaunistettu huolellisuudella ja rakkaudella. Täällä käyvät ihmiset tahtovat myös saattaa omaisiaan rakkaudella. Tänne kannetaan jokainen yksin, mutta täälläkään ei kukaan loppujen lopuksi ole yksin. Täälläkin ollaan edelleen Jumalana luomana hänen huomionsa kohteena. Luoja ei unohda kättensä työtä. Kuolema ei merkitse elämän antajalle kaiken lopullista menetystä, vaan täällä kaikki ihmiset ovat edelleen hänen muistissaan, vaikka lepäävät maan povessa.

Tänne myös moni tulee hautajaisten jälkeen yksin, mutta täällä eivät muistelijatkaan ole aivan yksin. Täällä muistetaan eläviä ja ollaan vielä hetki heidän kanssaan. Jokin yhdistää edelleen. Ehkä se on yhteisten vuosien muisto, ehkä se on päättymättömän yhteenkuulumisen tunne, ehkä se on katkeamaton rakkaus.

Täällä on läsnä niin elämän katoavaisuus kuin sen uusiutuminenkin. Täällä surraan kuolemaa ja täällä iloitaan elämästä. Siitä kertoo kesään heräävän puiston kauneus. Se puhuu Luojan hyvyydestä. Siksi puutarhaa hoidetaan huolella ja rakkaudella; kantaahan se sanomaa Jumalasta ja hänen lahjoistaan.

Puun karsiminen lienee siis tuttua kotipuutarhureille. Jeesuksen vertauksessa puhuttiin viinipuusta, vaikka tarkkaan ottaen viinirypäleet eivät toki kasva puussa vaan köynnöksessä. Jo Mikael Agricolan ensimmäiseen suomenkieliseen raamatunkäännökseen tullut sana on kuitenkin säilytetty, koska se on vakiintunut ja vuosisatojen matkalla löytänyt tiensä moniin virsiin ja hartauskirjallisuuteen. Suomessa ei rypäleiden kasvatusta ennen tunnettu; nyt sellainen näyttää olevan tulossa usean puutarhanhoitajan harrastukseksi.

Turhien versojen karsiminen on kuitenkin ennestään tuttua vaikkapa tomaatin kasvattamisesta. Turhia tomaatinversoja kutsutaan varkaiksi. Ne voivat saada kasvin näyttämään tuuhealta ja hyvinvoivalta, mutta vievät vain voimaa eivätkä tuota hedelmää. Se, mikä on komeaa ja näyttävää, ei aina olekaan parasta eikä hyödyllisintä. Samoin lienee ihmisen elämässä: moni tavoittelee sellaista, mikä näyttää upealta ja voimakkaalta, mutta on lopulta täysin merkityksetöntä, jopa vahingollista.

Kun Jeesus puhuu turhien oksien poistamisesta ja kuivien oksien keräämisestä poltettavaksi, hän ei puhu omistaan. Hän ei tarkoita, että jotkut ihmiset olisivat tarpeettomia, ja siksi kaikkivaltias Jumala heidät kutsuu pois ja heidät tuodaan sinne, minne kaikkien tiet johtavat, nimittäin hautaan. Ei, Jeesus ei puhu kuolleitten ihmisten keräämisestä ja pois polttamisesta, vaikka täällä hautausmaalla sellainen voi mieleen tulla. Jeesus tarkoittaa ihmisen elämän puhdistamista hänelle ja hänen lähimmäisilleen vahingollisista asioista; sanoista, teoista, jopa ajatuksista. Hän tarkoittaa parannuksen tekemistä ja kilvoittelua kristittynä. Sellainen on tarpeellista, jotta ihminen tuottaisi hyvää hedelmää eikä huonoa. Niin perin helposti ihminen tuottaa toisille ja itselleen vain vahinkoa ajatellessaan vain itseään ja etsiessään vain omaa etuaan.

Jumala on puutarhuri, joka puhdistaa ihmisiä. Miten hän sen saa aikaan? Tänään vietetään kirkkovuodessa kolminaisuudenpäivää. Päivän raamatunkohdat ja rukoukset puhuvat siitä, miten Jumala toimii kolmessa persoonassa: hän on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Isä on maailman Luoja, hän on elämän antaja ja ylläpitäjä. Poika on ihmiseksi syntynyt Jumalan Sana, joka osoittaa, millainen Jumala on: hän on rakastava huolenpitäjä, jota voi turvallisesti lähestyä kuin hyvää isää. Isän hyvyyteen voi luottaa, sillä hän on lähettänyt rakkaan Poikansa, jotta kaikki saisivat kokea hänen rakkauttaan, huolimatta siitä, millaisia syntejä ovat tehneet. Poika on omalla kuolemallaan sovittanut kaikkien synnit. Hän on ylösnousemuksellaan voittanut kuoleman vallan. Pyhä Henki herättää uskon ja antaa rohkeuden luottaa Pojan antamaan uhriin. Pyhä Henki tekee ihmisen uskon kautta jo nyt osalliseksi ikuisesta elämästä.

Hautausmaa julistaa uskoa Kolmiyhteiseen Jumalaan: ensinnäkin elävän puiston kauneus puhuu Jumalasta Luojana, toiseksi tänne haudatut on kätketty Pojan ristinkuoleman merkin alle siinä luottamuksessa, että hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa avaa kerran heidänkin hautansa, ja kolmanneksi, täällä Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa meissä uskoa, toivoa ja rakkautta, kun muistamme kaikkea saamaamme hyvää ja kaipaamme rakkaittemme jälleennäkemistä ikuisessa elämässä Jumalan luona.

Jeesus kehottaa pysymään hänen rakkaudessaan. Niin kuin oksa, joka pysyy rungossa, tuottaa hedelmää, niin myös Jeesukseen uskova pysyy hänen yhteydessään ja tuottaa hyvää hedelmää. Jeesus kehottaa pysymään hänen rakkaudessaan, sillä rakkaus ylittää kaikki rajat. Rakkaus ylittää jopa kuoleman rajan, sen tietävät kaikki, jotka ovat rakkaitaan hautaan saattaneet.

Pysyminen Jeesuksen rakkaudessa voittaa kuoleman vallan, sillä Jumalan rakkaus tekee ihmisen osalliseksi Jumalan elämästä. Se yhdistää ihmisen elävänä oksana viiniköynnökseen kuin puun runkoon. Usko Herraan Jeesukseen, niin hänen elämänsä virtaa sinussa niin kuin puun elämä virtaa kaikissa sen oksissa. Silloin sinä olet paitsi osa luomakunnan ajallista ja katoavaa elämää, olet myös osa ylösnousemuksesta ja uudesta, ikuisesta elämästä.

Tässä uskossa nouskaamme ja tunnustakaamme uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan.

 

Hautausmaalla:

Rakkaat kristityt, elävän puiston elävät oksat.

Hautausmaa kääntää ajatukset elämää suurempiin kysymyksiin. Hautausmaa muistuttaa yhtäältä elämän katoavaisuudesta, mutta toisaalta myös kaiken uusiutumisesta. Kun tänne saatetaan poisnukkuneita omaisia, katse kääntyy menneisiin aikoihin. Täällä ajatukset palaavat hyviin muistoihin, yhteisiin vuosiin rakkaan ihmisen kanssa. Täällä ollaan kiitollisia elämästä, jonka Jumala antoi. Täällä kiitetään lahjoista, joita Jumala jakoi tänne saatetun ihmisen välityksellä. Mutta täällä voidaan myös muistaa murheella ja katkeruudellakin. Ikävään sekoittuu usein myös helpotusta: nyt on paremmin, kun tuskat ovat poissa. Joskus voidaan tuntea myös vapautumista: hyvä, että emme enää tapaa.

Tänne tullaan tietoisina siitä, että ihminen saa myös unohtaa ja unohtua. Kukaan meistä ei pysy loputtomiin elossa, eikä kenenkään muistokaan ole kuolematon. Tämä on väistämätön totuus. Meistä tänne kokoontuneista ei tiedetty mitään sata vuotta sitten; luulenpa, ettei meistä sadan vuoden kuluttuakaan tiedetä paljon enempää kuin mitä voidaan hautakiven nimestä ja elinvuosista lukea. Ihminen on kuin ruoho tai kuin kedon kukka, joka kukoistaa vain hetken. Pian häntä ei enää ole, pian hänen paikkansa ottavat toiset yhtä varmasti kuin uusi kesä nostaa uudet ruohot, ja pian häntä ei enää muisteta.

Kristillinen hautausmaa on kuitenkin myös eteenpäin katselemisen puisto. Täällä ei ainoastaan muisteta, murehdita eikä unohdeta, vaan täällä tähyillään myös uskossa eteenpäin. Täällä odotetaan ylösnousemusta, vaikka sellaisen koittamisesta emme osaa sanoa muuta kuin että me toivomme sitä Jeesuksen Kristuksen tähden. Siksi täällä eron ja jäähyväisten hetkellä ei jätetä aivan viimeisiä jäähyväisiä, vaan jälleennäkemisen ja odotuksen jäähyväisiä. Kristillisissä hautajaisissa jäädään odottamaan sitä päivää, jolloin Jumala täyttää lupauksensa, Kristus saapuu ja kutsuu kaikki haudoistaan eteensä.

Kun hautausmaa siunataan käyttöön, se pyhitetään Jumalan puistoksi. Täällä ihmisten erilaiset arvostukset raukeavat. Täällä ei ole toinen toista korkeammalla, toinen ei ole toista suurempi ja tärkeämpi. Täällä kaikki ovat tasa-arvoisia: kaikkien elämä, asema ja saavutukset ovat takanapäin, ja mitä on edessä, se riippuu yksin Jumalan armosta. Vaikka muistomerkit ovat ehkä erilaisia, loppujen lopuksi ihmiset ovat samanlaisia.

Kun hautausmaa vihitään käyttöön, rukoillaan, että Jumala siunaisi siihen haudattavia ikuisen elämän toivolla. Samalla rukoillaan, että siunaus koituisi myös niille jotka heitä saattavat ja muistavat. Tulkoon tästä hautausmaasta siten kiitollisuuden, rakkauden ja toivon puisto.

Matti Repo
Tampereen hiippakunnan piispa
http://tampereenhiippakunta.fi



Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta