Eletyn elämän hiekkapaperipinta | Tampereen hiippakunta

Eletyn elämän hiekkapaperipinta


Levytuottaja, lauluntekijä Pekka Ruuska muistelee:

Jaakko ja minä 1975–2015

Kirjoitan tätä Berliinissä vuoden 2015 ensimmäisinä päivinä. Olen tullut tänne kirjoittamaan lauluja, ensi kertaa moneen vuoteen.

Eilen viestittelin Jaakon kanssa. Jaakko ja Kaisu matkustavat kirjoitushetkellä Afrikassa. Viestit tulivat Zimbabwesta. Jaakko kertoi heidän juuri käyneen Livingstone-museossa. Livingstone oli myös nuoruuteni yhtyeen nimi. Sen ensimmäisiä kappaleita oli Jaakon laulu Asioita joista vaietaan.

Jaakko oli ensimmäinen idolini. Toinen oli Bob Dylan. Ensimmäiseen sain tutustua myöhemmin, jälkimmäiseen en. Tuttavuuden startti oli karu. Noihin aikoihin, kannustajani nuorisopastori Raine Haikarainen päätti näyttää, tai peräti soittaa, Jaakolle yhden ensimmäisistä lauluistani. Yksin oli sen nimi. Pastorin keittiössä koettu musiikkielämys ei liiemmin Jaakkoa ihastuttanut. Hän sanoi, että rivi “tuska asuu sisälläin” on liian voimallisesti sanottu. Että ainakaan itse hän ei uskaltaisi käyttää sanaa “tuska”. Minua nolotti. Mutta opin paljon. En ole koskaan tuon jälkeen käyttänyt tuota sanaa laulussani. Nykyään levytuottajana ja lauluntekijöiden valmentajana välitän Jaakon viestin nuorille tekijöille: ”Välttäkää mahtipontisuutta”.

Myöhemmin tutustuimme ja teimme monenmoista yhdessä. Jaakko tarjosi minulle vavisuttavan mahdollisuuden tuottaa “Laulu Yhteisestä Leivästä” -levy, vaikka en ollut koskaan tuottanut mitään. Myöhemmin teimme yhdessä Kaukana kotoa -kiertueen kaksin esiintyen. Sitten pyysin puolestani Jaakkoa tuottamaan oman samannimisen albumini kahdeksankymmenluvun loppupuolella.

Kaikki nämä yhteistyöt olivat antoisia, paikoin suurenmoisia. Mutta erilaiset elämämme aiheuttivat meille myös ristiriitoja.

Olen vain harvoina hetkinä uskonut omaan taiteilijuuteeni siinä määrin, että olisin, niinkuin klassisesti sanotaan, jättänyt päivätyöni. Toisin kuin Jaakko, olen alati pelännyt. Pelännyt, että kukaan ei halua minua, että konserttiin ei tule yleisöä, että levyt eivät myy, että rahat loppuvat. Jaakko ei ole tällaisia ajatellut. Hän on tajunnut tehtävänsä ja seurannut tähteään. Ja luottanut, itseensä, lauluihinsa ja Jumalaan.

Kun teimme Kaukana kotoa -levyä, olin järjestänyt silloisen opettajantyöni niin, että saatoin pitää aamulla muutaman tunnin koulua ja lähteä sitten puoliltapäivin Jaakon kanssa studioon. En siis tarvinnut sijaista. Jaakko harmistui järjestelystä. “Tuntuu kuin et olisi koko sydämelläsi mukana tässä”, hän sanoi. “Kun minä vasta herään, olet jo tavallaan tehnyt yhden työpäivän.” Muistan ihmetelleeni hänen ajatuksenjuoksuaan. Nyt ymmärrän paremmin. Kun tehdään niin tehdään, eikä sohlata muuta.

Tiemme erkanivat vuosiksi, kun Jaakko perheineen lähti töihin Senegaliin ja minä löysin itseni kokopäiväisen poptähden toimesta Suomesta. Siirryttyäni sitten levytuottajaksi Warnerille yritin kahteen otteeseen houkutella Jaakkoa artistiksi isoon yhtiöön. Eikä Jaakko oikopäätä tyrmännytkään ajatusta. Istuimme ja visioimme, välillä hyvinkin innostuneena. Mielessäni väikkyi Willie Nelson -henkinen uurteinen poplaulun vanhempi valtiomies, jonka jalkojen juureen kansa kokoontuisi. Tätä polkua emme kuitenkaan lähteneet kulkemaan. Syyt olivat monituiset. Se ei ollut Jaakon juttu.

Vaikka välistä olen puhissut itsepäisen Jaakko Löytyn kanssa, kumarrukseni hänen suuntaansa on syvä. Pahinta artistille on maireus. Taiteilijan tulee tehdä mitä taiteilijan tulee tehdä. Taidetta. Ja kaikessa kiinnostavassa taiteessa on särö, kivun tuntu, eletyn elämän hiekkapaperipinta.”

Lue myös: Hienon lauluntekijän breikkaus

Millainen muisto sinulla on Jaakko Löytyn musiikista? Haluaisitko jakaa tarinasi Jaakolle? Ehkä voisit antaa luvan sen julkaisemiseen nimelläsi tai nimimerkillä? Joitakin muistoja otetaan mukaan uuteen Jaakko Löytystä kertovaan keväällä esitettävään televisiodokumenttiin – voisitko sinä ehkä olla yksi muistelijoista?

Kuva: Hannu Jukola

Kuva: Hannu Jukola/Suomen Lähetysseura

Muusikko Jaakko Löytty täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Tampereen hiippakunta on syksyn ajan julkaissut verkkosivuillaan Jaakko Löytyn lauluihin liittyviä muistoja ja tarinoita. Muistoja kerätään edelleen, ja ne luovutetaan juhlavuonna kokonaisuudessaan Jaakko Löytylle. Lisäksi Suomen Lähetysseura tuottaa televisiossa esitettävän dokumenttiohjelman, johon myös kootaan tarinoita siitä, mitä Löytty on merkinnyt niin muille suomalaisille lauluntekijöille kuin Löytyn kuuntelijoille yleensä.

Muiston voi lähettää sähköpostilla tammikuun 2014 loppuun mennessä tuulia.matilainen@evl.fi

Jaakko Löytyn juhlavuoden konserttikiertue kantaa nimeä Hyvät sanat – Taivaallinen Sävel. Kiertueen yhtenä tausta-ajatuksena on kiitollisuus musiikin kuuntelijoita ja käyttäjiä kohtaan.

 

Vuodesta 1971 saakka olen sanoittanut ja säveltänyt lauluja, joilla itsensä ilmaisemisen lisäksi on vain se tarkoitus, että niitä lauletaan ihmisille ja niitä laulavat ihmiset. – Jaakko Löytty

 

 



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta