Diakoniatyöntekijä kulkee kuolevan ja läheisten rinnalla | Tampereen hiippakunta

Diakoniatyöntekijä kulkee kuolevan ja läheisten rinnalla


Yhteisvastuukeräyksen kotimaankohteena on vuonna 2014 saattohoito. Miten saattohoito tulee vastaan diakoniatyöntekijän työssä?

Seurakunnan diakoniatyöntekijän arjessa saattohoito saattaa näkyä melko vähän.

– Kuolemaan liittyvät asiat tulevat lähemmäs työtämme silloin, kun ihminen on kuollut ja hänen läheisensä hakevat meiltä keskusteluapua. Ja tietysti sururyhmään haluaa moni osallistua. Sururyhmissähän on usein diakoniatyöntekijä yhtenä vetäjänä, kertoo Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Hanna Välimaa.

Saattohoitovaiheessa seurakunnan diakoniatyöntekijä saattaa olla mukana esimerkiksi silloin, jos kuoleva ihminen tai hänen läheisensä on ollut diakonian asiakkaana jo ennestään.

– Silloin meidän apuamme osataan paremmin pyytää. Ja toisaalta on matalampi kynnys tulla meidän kanssamme juttelemaan, kuvaa Kalevan seurakunnan diakoniatyöntekijä Anne Joronen.

Diakoniatyöntekijät kertovat pohtineensa saattohoidon saatavuuden tasa-arvoisuutta.

– Miten vaikuttaa ihmisen asuinpaikka? Tarjoavatko lääkärit kuolevalle potilaalle lähetettä esimerkiksi Pirkanmaan Hoitokotiin, jos potilas ei osaa, huomaa tai ehkä edes uskalla sitä pyytää? Ja miten tässä vaikuttaa taloudelliset asiat ja säästötarpeet? Tässä varmasti on ihan tiedon puutettakin, sillä kaikki ihmiset eivät tiedä tällaisen hoitokodin olemassaolosta.

Yhteistyön kehittämisen paikka

Myös kynnys kuolevien saattohoitokotiin pyrkimiseen voi olla korkea.

– Pelko kuolemaa kohtaan vaikuttaa ihmisten mielikuviin. Monesti tämä mielikuva muuttuu heti kun ihminen ensimmäisen kerran avaa esimerkiksi Pirkanmaan Hoitokodin oven. Sieltä tulee hoitaja tai vapaaehtoinen, joka ottaa sinut lämpimästi vastaan. Tunnelma on erittäin lämmin, turvallinen ja kodikas. Siellä on elämää loppuun asti, naiset kuvaavat.

Diakonian tehtävänä saattohoidossa on Hannan ja Annen mielestä kulkea kuolevan ja hänen läheistensä rinnalla ennen ja jälkeen kuoleman.

– Juuri siihenhän meidät diakoniatyöntekijät on koulutettu, ihmisten
kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen, sielunhoitoon ja rinnalla kulkemiseen. Erityisesti koemme, että meidän paikkamme olisi olla tukena ja läsnä sellaisille ihmisille, jotka ovat yksinäisiä, eikä heillä ole välttämättä ketään omaista tai muuta saattajaa. Myös Mummon Kammari kouluttaa vapaaehtoisia, jotka toimivat ”saattohoitoystävinä”. Mutta osataanko ja tiedetäänkö meitä seurakuntien työntekijöitä ja vapaaehtoisia pyytää? Tässä olisi varmasti yhteistyön kehittämisen paikka eri hoitotahojen kanssa.

TEKSTI: TUULIA MATILAINEN



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta