Syöksy saarnastuolista someen | Tampereen hiippakunta

Syöksy saarnastuolista someen


Kirkon väki on joutunut opettelemaan pikavauhdilla viestinnän uusia muotoja ja soluttautumaan sosiaalisen median syövereihin saadakseen sanomansa kuuluville. Kuinka kirkko selviää somessa?

Somen kirkolliset lonkerot ovat monet: verkkolehtien kommenttiketjut, keskustelupalstat, blogit, Kotimaa24 ja Seurakuntalainen, facebook, twitter, instagram…

Kiihkeätempoinen ja moniarvoinen media- ja somemaailma on haasteellinen toimintaympäristö. Sana ei enää kuulu ja mene jakeluun niin kuin aikana, jolloin saarnaspönttö oli kulmakunnan ykkösmedia, eikä sisällöntuottajista ollut tungosta.

Facebookin läpimurto tapahtui vuonna 2006, Suomessa buumi alkoi loppuvuodesta 2007. Hengellinen elämä verkossa -hanke käynnistyi vuonna 2009.

– Kun aloitin hankkeessa, kirkko ei ollut vielä sosiaalisessa mediassa. Palveluita rakennettaessa se oli siellä kuin vastasyntynyt vauva. Aloitimme kouluttamalla työntekijöitä perusasioista kuten siitä, miten sosiaalisen median palveluihin liitytään, kertoo pastori Terhi Paananen (kuvassa).

Hän toimi koulutussuunnittelijana vuosina 2009–2012 Hengellinen elämä verkossa -hankkeessa ja koulutti ympäri Suomea 140 kouluttajaa, jotka kouluttivat seurakuntien työntekijöitä.

– Mietimme, miten sosiaalisen median välineitä käytetään. Median murroksen pohtiminen oli aluksi iso juttu. Ennen muinoin kirkonmäki oli tärkein sosiaalinen kokoontumispaikka. Autojen yleistymisen jälkeen ihmisten ei tarvinnut mennä toisiaan tavatakseen lähikirkkoon. Nyt kokoonnutaan verkossa kirkonmäen lisäksi.

Kirkon sanoman voi välittää verkossakin

Kirkon läsnäolo facebookissa alkoi siitä, että työntekijät menivät sinne omilla henkilöprofiileillaan. Siellä julkaistiin esimerkiksi tapahtumakutsuja ja kirkkovuoteen liittyviä hartaudellisia juttuja.

– Nuorisotyöntekijät oppivat erityisen nopeasti tämän uuden ihmisten kohtaamismuodon ja vakavat keskustelut nuorten kanssa käytiinkin chatissä. Nyt meillä on jo kirkossa töissäkin nuori sukupolvi, joka on ollut somessa teinistä lähtien ja tottunut tällaiseen kommunikaatioon.

Kun kirkon väkeä oli läsnä verkossa, syntyi paljon chat-keskusteluita. Sielunhoitokin alkoi siirtyä chattiin.

Palvelevan puhelimen osalta käytiin aikanaan pitkät keskustelut siitä, voidaanko aitoa keskustelua käydä kohtaamatta kasvoista kasvoihin.

Mutta jo Paavali lähetti kirjeitä seurakunnille. Kirkko on aina käyttänyt kaikkia mahdollisia kommunikaatiovälineitä evankeliumin levittämiseen ja seurakuntaelämän rakentamiseen, Terhi Paananen muistuttaa.

– Jos kirkon pääsanoma on se, että Jumala rakastaa ihmisiä, niin kyllä sen voi välittää verkossakin. Kun kristitty heittäytyy avoimeen keskustelun ja kontaktiin, hän voi puhua siitä, mitä on itse kokenut. Se on enemmänkin jakamista kuin saarnaamista.

– Nettikeskustelussa työntekijä ei voi piiloutua työroolinsa taakse. Some ei ole niinkään kirkon työntekijänä kuin kristittynä toimimisen paikka.

Maan hiljaisetkin saavat palstatilaa

Monilla on useita hengellisiä verkostoja. Verkkoyhteisön jäsen voi mieltää seurakunnakseen myös ne yhteisöt, joissa hän käy nettikeskustelua ja pohdiskelee hengellisiä ilmiöitä.

Laadukkaan keskustelun ylläpitäminen on vaikeaa, Terhi Paananen myöntää. Joskus pitää puuttua trollaamiseen, floodaamiseen tai huonoon käytökseen. Keskustelun kirjavuudessa on positiivinenkin puoli.

– Tulee selväksi, ettei kristinusko ole monoliittinen juttu, jonka joku yksi ihminen voisi kommunikoida tyhjentävästi niin, että koko sanoman saisi otettu kerralla haltuun.

– Nyt äänen saavat nekin, jotka eivät ennen saaneet palstatilaa, koska he eivät hallinneet sopiviksi tai oikeiksi katsottuja kirkollisia sävyjä. Kansalaiskeskustelun kautta asiat etenevät kirkossakin, ja se keskustelu on siirtynyt pitkälti nettiin.

Verkon suosion salaisuuksia on sen avoimuus kaikille. Painopiste näyttää kuitenkin olevan siirtymässä kohti suljettuja verkkoyhteisöjä. Hieman yllättäen Terhi Paananen sanoo, että hän käy parhaat hengelliset keskustelut suljettujen verkkoyhteisöjen turvallisemmissa suojissa.

– Kirkossa tarvitaan myös tällaisia luottamuksellisia foorumeita.

TEKSTI: JANNE VILLA



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta