PS-kolumni: Kuolevatko ihmiset ihan oikeasti? | Tampereen hiippakunta

PS-kolumni: Kuolevatko ihmiset ihan oikeasti?


Kysymys heräsi Yhteisvastuukeräyksen saattohoitomateriaalin tiimoilta kun vuoden 2014 keräysmateriaalin kuvat tulivat nähtäviksi. Moni koki Pietá -teeman mukaelman, missä kuoleva tai kuollut lapsi ja toisessa kuvassa nainen makaa läheisensä sylissä kovin ahdistavana. Kuvat herättivät kipeitä tuntemuksia kuolemisesta.

Näytin kuvat muutamalle omalle saattohoitopotilaalleni ja kysyin mitä ne heissä herättivät. Kaksi kolmesta sanoi kuvien kertovan siitä oikeasta kuolemisesta, jota he lähestyvät. Heidän mukaansa kuvat synnyttivät tunteen heidän oman kärsimyksensä tunnistamisesta. Yksi kolmannes koki kuvat ahdistavina. Osa kuitenkin mietittyään asiaa koko viikon, palasi kertomaan kuvien herättäneen paljon ajatuksia ja pohdintaa. Lopulta heistä oli tuntunut siltä, että kuvat pakottivat miettimään kuolemista syvällisemminkin.

On puhuttu paljon siitä, kuinka kuolemaa ei enää juurikaan nähdä tavallisessa arjessa. Siis sellaista kuolemaa, jossa ihmiset ihan oikeasti kuolevat. Uutisissa ja elokuvissa kuollaan, mutta niiden kuolema on kuitenkin jossain muualla. Useimmiten se on hyvin kaukana omasta arkipäivästä.

Ihmiset kuitenkin kuolevat todellisuudessakin. Toteamus, että jokainen meistä on potentiaalinen vainaja, on totta, mutta samalla useimmalle kuitenkin vain eräänlainen fiktio.  Ihmisten usko siihen, että elämä on loppuun saakka hallittavissa, on johtanut siihen, että kuolema halutaan nähdä (jos se joskus sattuisi omalle kohdalle) kauniina ja harmonisena.  Toisinaan saattohoitotyötä tekevätkin puhuvat mieluummin kaikesta kuolemiseen liittyvästä hyvästä ja arvokkaasta kuin kuolemisen vaikeudesta tai siihen liittyvästä kärsimyksestä.

Se, että kuolema saattaa olla myös muunlainen kuin kaunis ja rauhallinen velvoittaa meitä toimimaan tilanteen korjaamiseksi. Inhimillinen kärsimys ihmisen kuollessa on paitsi henkilökohtainen tragedia, myös koko yhteiskunnan moraalinen häpeä.

Saattohoito voi tehdä paljon inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi. Kunhan sen järjestäminen otetaan todesta. On helppoa närkästyä moraalisesti, kun puhutaan eutanasiasta äärimmäisen kärsimyksen lievittämiseksi. Paljon vaikeampaa tuntuu olevan tehdä jotain, jolla estettäisiin ihmisen kärsimyksen eteneminen niin pitkälle, ettei muu kuin kuolema enää tunnu pelastukselta.

Vuoden 2014 Yhteisvastuukeräyksen päämäärä on lisätä uskallusta ja osaamista kohdata kuoleva ihminen ja mahdollistaa vähemmän kärsimystä sisältävä kuolema. Jos me ensin uskallamme kohdata omat mielikuvamme ja ajatuksemme, joita kuolema meissä herättää.

JUHA HÄNNINEN, ylilääkäri, Terhokoti

 



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta