Kattona auenneet taivaat | Tampereen hiippakunta

Kattona auenneet taivaat


Piispan saarna Akaan seurakunnan 530-vuotisjuhlan messussa 13.1.2013

Evankeliumi Matt. 3: 13–17
Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: »Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!» Mutta Jeesus vastasi hänelle: »Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.» Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.»

Olemme tämän juhlapäivän aikana kuulleet kaksi esitelmää Akaan seurakunnasta. Ensimmäinen käsitteli sen historiaa ja toinen tulevaisuutta. Nyt pyydän juhlamessuun kokoontuneita miettimään noiden esitelmien ja oman elämänkokemuksen pohjalta yhtä kysymystä: mikä on sinun mielestäsi ollut seurakunnalle niin tärkeää, että haluaisit sen jatkuvan myös tulevat vuosisadat? Epäilemättä sellaisia olisi monia, mutta valitse yksi. Mieti hetkinen, käänny sitten vierustoverisi puoleen ja kerro se hänelle.
*
Millaisia tärkeitä asioita löydettiin? Kertokaa.

Onneksi en kysynyt, mikä olisi kaikkein tärkeintä. Sellaista olisi ehkä vaikea ilmaista pikaisella harkinnalla; varsinkin, kun emme voi kunnolla tuntea menneisyyttä, saati sitten tulevaisuutta. Mutta kun jouduit valitsemaan vain yhden tärkeän asian, jouduit tekemään arviointia, ehkä jo mielessäsi priorisoimaan kirkon kaikkien hyvien ja tärkeiden asioiden joukosta. Silloin sinä myös autoit Akaan seurakunnan päättäjiä, sen luottamushenkilöitä ja työntekijöitä heidän miettiessään, mitä tulisi painottaa, kun seurakunta tekee suunnitelmiaan.

Mutta sinä teit myös teologista työtä: sinä pohdiskelit, mitä varten kirkko on olemassa. Sinä valitsit tärkeän asian ajatellen sitä, mikä kirkko tosiasiassa syvimmältään on, ja sen mukaisesti sinä arvioit, mikä on Akaan seurakuntaa tähän asti kannatellut ja minkä varassa sen on myös suuntauduttava huomiseen. Näin sinä lähestyit peruskysymyksiä: miten Jumala toimii maailmassa, ja mikä on kirkon osa Jumalan työssä?

Monia tärkeitä asioita voidaan nostaa esiin, kun pohditaan kirkon tarkoitusta. Sellaisia ovat ennen muuta yhteinen jumalanpalvelus, kokoontuminen sanan kuulemiseen ja rukoukseen, Jumalalle ylistyksen laulamiseen, pyhien kasteen ja ehtoollisen sakramenttien viettämiseen. Sellaisia ovat myös kirkolliset toimitukset, kuten ristiäiset, vihkiäiset, konfirmaatiot, hautajaiset – unohtamatta myöskään diakoniaa, sielunhoitoa, lasten ja nuorten kasvatusta, lähetystyötä jne. Loputtomiin voisi luetella seurakuntien hyviä ja toinen toistaan tärkeämpiä tehtäviä, joista useimmista voi täällä istuvilla olla omia kokemuksia.

Akaan seurakunnan 530 vuotta ovat sisältäneet erilaisia vaiheita. Jo ennen perustamista vuonna tiedetään akaalaisilla olleen kirkon; tämä seurakunta on siis ollut olemassa jumalanpalvelusta viettävänä yhteisönä jo 1400-luvun puolivälistä, alkuaan Sääksmäen seurakunnan kappelina. Myös nykyään jälleen Akaaseen kuuluvat Kylmäkoski ja Viiala ovat olleet itsenäisiä seurakuntia, mutta jo ennen sitä niissäkin on vietetty säännöllistä jumalanpalveluselämää. Useita kirkkojakin on pitäjän alueella ollut; tämäkin täyttää 200 vuotta aivan muutaman vuoden kuluttua. Ehkä silloin on jälleen juhlan aihetta; toivottavasti myös kylmäkoskelaisten kirkko on siihen mennessä saatu hyvään kuntoon.

Kirkkorakennus ja seurakunta näet kuuluvat yhteen – toki seurakunta elää aivan arkista elämää, ja kristityt voivat olla Jumalan palvelijoita tavallisissa arkisissa asioissaan, mutta kirkkoon kokoontuessaan se tulee kohtaamaan Jumalaa, joka astuu taivaallisesta ikuisuudestaan ihmisten aikaan. Kirkon katon alla jumalanpalvelusta viettävälle seurakunnalle nimittäin ”aukeavat taivaat”, jos sopii lainata tällainen kielikuva päivän evankeliumista.

Tänään luettu evankeliumi vie meidät Jordan-virran rannalle katselemaan, kun Johannes kastaa Jeesuksen. Kuulemme hämmentävän dialogin: miksi Jeesus tarvitsisi kastetta? Hänhän on itse pyhä mies, jonka tulisi kastaa Johannes. Ei Jeesus tarvitsekaan syntien anteeksiantamusta. Mutta hän pyytää Johannesta suostumaan, koska näin täytetään ”Jumalan vanhurskas tahto”.

Jeesus ei astunut kasteelle oman vanhurskaaksi tulemisensa vuoksi. Hän ei ottanut kastetta katumuksen ja syntien pois pesemisen merkiksi, niin kuin muut Johanneksen kastamat. Hän ei myöskään ottanut kastetta sitä varten, että antaisi meille esimerkin astua Jordan-virtaan ja kastattaa itsemme. Hänen ainoa syynsä oli Jumalan tahdon täyttäminen.

Joku saattaa muistaa, miten tämä raamatunlause kuului edellisessä suomalaisessa käännöksessä – ja asiallisesti ottaen kaikissa suomalaissa käännöksissä ennen sitä, alkaen Agricolasta, mutta niitä kenties harva muistaa edes historiallisessa Akaan seurakunnassa. Se kuului: ”Näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus” (Matt. 3:15). Ei mainittu Jumalaa eikä hänen tahtoaan, eikä niitä tosiasiassa mainita myöskään kreikankielisessä alkutekstissä. Nykyinen suomennoksemme on tällä kohtaa selittävä; kääntäjät ovat hieman laajentaneet tekstiä, mutta eivät tuottaakseen mielivaltaisen käännöksen vaan saadakseen alkuperäisen ajatuksen selvemmin esiin.

Suomen sana ”vanhurskaus” periytyy niin ikään Agricolalta; sen taustalla lienee ajatus vaa’asta, joka on tasapainossa, siis totuuden ja oikeuden mukainen. Vanhurskas Jumala on oikeudenmukainen, ja kun hän tekee ihmisestä vanhurskaan, hän tekee hänestä oikeuden eteen kelpoisen. Siksi vanhoissa katekismuksissa opetettiin, että vanhurskas ihminen on ”Jumalalle kelpaava”.

Kun Jeesus täyttää kaiken vanhurskauden, hän täyttää Jumalan oikeudenmukaisen, hyvän tahdon. Uuden testamentin kreikkalaisen termin taustalla on heprean sana, joka tarkoittaa Jumalan hyvää pelastavaa tahtoa. Kaiken vanhurskauden täyttäminen merkitsee Jumalan vanhurskaan tahdon täyttämistä. Jeesus ottaa kasteen, koska hän siten noudattaa Jumalan pelastavaa tahtoa ihmiskunnan hyväksi. Hän ei tee sitä noudattaakseen pakottavaa Jumalan lakia; hän pikemminkin täyttää Jumalan lain, täyttää sen kaiken vanhurskauden vaatimuksen.

Kun Jeesus kastetaan, hän astuu itse sille tielle, joka johtaa hänet lopulta ristille. Hän astuu kasteessa Jordaniin jo kuin hautaan. Hän ottaa jo siinä päällensä ihmiskunnan synnit, hän ottaa kasteen omaan kuolemaansa. Näin hän täyttää Jumalan vanhurskaan tahdon, ja näin hän lähtee tekemään myös meistä vanhurskaita. Kun Jeesus kastetaan, koko Kolmiyhteinen Jumala toimii: Isä ilmoittaa taivaasta: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mielistynyt”, ja Pyhä Henki asettuu hänen päällensä kyyhkysen hahmossa. Isä ja Poika ja Pyhä Henki: koko Jumala ja Jumalan koko vanhurskas tahto. Se täyttyy Jeesuksen kasteessa.

Jeesuksen kasteesta nimittäin tulee myös meille pelastava kaste. Kun hän astuu veteen, vedestä tulee Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä myös meille kylpy, joka pesee synnit pois ja lahjoittaa vanhurskauden. Se tekee meidät Jumalan silmissä pyhiksi ja puhtaiksi. Myös siinä taivas aukeaa, ja Isä Jumala lausuu rakastavan sanansa ottaen lapsen omakseen; myös siinä Pyhä Henki laskeutuu kastettavan luo, ja myös siinä Pojan täyttämä Jumalan tahto koituu sen hyväksi, joka kastetaan.

Kun siis mietimme, mitä Akaan seurakunnan olisi tärkeää tehdä tulevina vuosina, me palaamme siihen, mitä tärkeää Jeesus Kristus on tehnyt meidän puolestamme menneisyydessä. Näemme, että Jumala toimii Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Se antaa myös viitan siihen, mitä me teemme nykyisyydessä ja tulevaisuudessa ja miksi. Kirkko ja sen jokainen seurakunta näet tekee sitä työtä, jota Kolmiyhteinen Jumala tekee maailmassa.

Koko Matteuksen evankeliumissa muodostuu tapahtumien kaari Jeesuksen kasteesta hänen antamaansa käskyyn kastaa. Evankeliumin alussa on toki myös kertomus syntymästä Betlehemissä sekä paosta Egyptiin Herodeksen vihalta suojaan, mutta heti sen jälkeen jo kerrotaan Johanneksesta ja Jeesuksen julkisen työn aloittamisesta. Tältä kasteelta hän käy omaan opettajan, parantajan ja julistajan tehtäväänsä sekä lopulta oman itsensä uhraamiseen. Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hän täyttää sen tahdon, johon kaste hänet johdatti, ja ylösnousseena hän antaa meille tehtävän: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:18-19)

Isä ja Poika ja Pyhä Henki tekevät edelleen työtä maailman pelastuksen hyväksi. Jumalalla on yhä sama vanhurskas tahto. Hän käyttää nyt sen toteuttamisessa kirkkoa. Hän toimii kirkossa, tai jopa kirkon välityksellä. Hän on siellä, missä julistetaan evankeliumia Kristuksesta, siellä, missä Kristuksen nimessä kokoonnutaan, siellä, missä Kristuksen rakkaudella lähimmäistä tuetaan ja autetaan. Hän on siellä, missä kastetaan tai lausutaan rukouksia tai tehdään mitä tahansa toimituksia Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Siellä, vaikka emme sitä näe, Isä ja Poika ja Pyhä Henki edelleen avaavat taivaat. Tähän lupaukseen luottaen yhdymme nyt uskontunnustusvirteen.

Matti Repo
Tampereen hiippakunnan piispa
http://tampereenhiippakunta.fi



Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta