Kiistelty usko: Kummallinen vuosisata | Tampereen hiippakunta

Kiistelty usko: Kummallinen vuosisata


Kirkon tutkimuskeskuksen seminaarissa Tampereella 10.3.2014 pureuduttiin uskon ajankohtaisiin kiistakysymyksiin teemalla ”Kiistelty usko”. Toimittaja Pirjo Silveri kuunteli puheenvuoroja ja jakaa seminaarin antia neljässä Hiippakuntalehti Kumppanin verkkojutussa.

Suvivirsi-debattien, vapaa-ajattelijoiden bussikampanjoiden ja homoiltojen pintakuohun alla käy syvällinen muutosprosessi. – Luterilainen yhtenäiskulttuuri on menneisyyttä, aivan kuten Kekkosen aika, jolloin kaikki tiesivät, kuka on isäntä talossa, missä suunnassa asuu ystävällismielinen naapuri ja milloin kokoonnutaan katsomaan syksynsäveltä, sanoo piispainkokouksen pääsihteeri, teologian tohtori Jyri Komulainen.

Suomi on siirtymässä jälkikristilliseen aikaan. Jyri Komulaisen mielestä se ei välttämättä tarkoita uskonnonvastaisuutta: positiivisen uskonnonvapauden vallitessa erilaiset uskonnot ja kirkot voivat kukoistaa, myös luterilaisuus.

Paluu lähtöruutuun luterilaista kirkkoa kuitenkin odottaa: se ei ole etuoikeutettu enemmistökirkko, vaan yksi uskonnollinen ryhmä yhteiskunnassa. Uusi tilanne vaatii muuntautumiskykyä, ja Komulainen haastaakin nyt ennakkoluulottomaan teologiseen työskentelyyn.

Kuluva vuosisata tuntuu muutenkin erikoiselta.

– Sitä leimaa luopuminen kristinuskosta, mikä on paljon suurempaa kuin islamin leviäminen. Tämä sattuu samaan ajankohtaan kristinuskon historian huomattavimman kasvun kanssa. Edellinen tapahtuu Euroopassa, jälkimmäinen Afrikassa ja osassa Aasiaa.

Mieluummin marginaalia

Eteläisten sisariemme ja veljiemme kokemus kristittynä olemisesta on hyvin erilainen kuin meidän. Komulaisen mielestä heidän puheenvuorojaan kannattaa kuunnella herkällä korvalla.

Innovatiivista pohdintaa tarvitaan muun muassa siitä, mikä on kirkon olemus ja miten se suhtautuu ympäristöönsä.

– Mammonan valta tunnistetaan jo Raamatussa, mutta kierrokset ovat nykyään kovempia kuin koskaan. Tällaisessa ajassa kristittyjen on löydettävä uudelleen Raamatun profeetallinen traditio ja muistutettava, etteivät raha, kuluttaminen ja talouskasvu ole ihmisyyden mittareita.

Ollakseen kirkko, kirkon on Komulaisen mielestä oltava tietyssä mielessä vastakulttuuria.

– Jo peruskertomus lähtee mieluummin marginaalista kuin keskuksesta. Jeesuksen missio kohdistui valtaeliitin sijaan köyhiin ja syrjäytyneisiin.

Siltoja alakulttuureihin

Jyri Komulainen vertaa nyky-Suomea moniääniseen toriin, jolla evankeliumi on yksi viesti monien joukossa.

– Mutta niin oli myös Ateena, jossa Paavali julisti Kristusta! Apostolien tekojen mukaan niin ateenalaiset kuin muut olivat tavattoman kiinnostuneita kaikista uusista asioista ja puheenaiheista. Nykyisenä hyperaktiivisen tiedonvälityksen, kulttuurisen moninaisuuden ja kielten sekamelskan keskellä on mietittävä, miten kirkon sanoma voisi säväyttää, ja samalla tavalla löytää tiensä erilaisiin alakulttuureihin ja tulla käännetyksi eri heimojen kielelle.

Paavalin Ateenassa pitämä puhe on Komulaisen mielestä retorinen mestarinäyte siitä, miten rakennetaan siltoja kuulijoiden maailmaan ja samalla esitetään yllättävä väite.

– Perehtyminen globaalin etelän teologioihin avaa vastaavia näkökulmia. Esimerkiksi Afrikasta ja Aasiasta osoittavat, että kristinuskoa voidaan ilmaista siten, että rakennetaan siltoja paikalliseen kulttuuriin.

Tien kulkijat

Jo varhaiset kristityt ottivat käyttöönsä ympäristöstä symboleja – kala, kyyhkynen, laiva tai ankkuri – ja antoivat niille uuden kristillisen merkityksen. Rooman katakombeissa on maalauksia, joiden sisältö on Raamatusta, mutta taiteellinen muotokieli tuon ajan roomalaista tyyliä.

– Kontekstualisoimisen periaate voisi sopia osaksi kirkon strategiaa nykypäivänäkin. Ei päälleliimattuna tai ulkokohtaisena, vaan aitona pyrkimyksenä mennä erilaisiin konteksteihin ja ilmaista uskoa niiden kielellä. Missä ikinä ovat tämän päivän areiopagit, siellä tulee myös kristittyjen olla, Komulainen vertaa.

Uudet avaukset eivät aina ole helppoja, etenkin kun kirkko mielletään instituutioksi, joka säilyttää perinteitä, edustaa pysyvyyttä, jopa muuttumattomuutta. Kameleonttimaisuutta tarvittaisiin, koska reaalimaailmassa ei enää ole yhtä yhteisöllisyyttä, vaan myös kirkko joutuu elämään pirstoutuneessa toimintaympäristössä.

Kristinuskossa on viime kädessä kyse Kristuksen seuraamisesta.

– Saman Herran ja mestarin seuraaminen luo yhteisen suunnan, vaikka oltaisiin erilaisia. Ensimmäiset kristityt identifioivat itsensä tien kulkijoiksi, ja se oli varsin dynaaminen itseymmärrys. Se mahdollistaa erilaisia tapoja olla kirkko, olennaista on missionäärinen liike eteenpäin.

TEKSTI PIRJO SILVERI

Kirkon tutkimuskeskuksen seminaarissa Tampereella 10.3.2014 pureuduttiin uskon ajankohtaisiin kiistakysymyksiin teemalla ”Kiistelty usko”. Toimittaja Pirjo Silveri kuunteli puheenvuoroja ja jakaa seminaarin antia Hiippakuntalehti Kumppanin verkkouutisissa. Ensimmäisen osan voit lukea täältä.

Muut Kiistelty usko -seminaarin antia esittelevät jutut:

Kiistelty usko: Uskonnonvapaus on oikeus ja velvollisuus

Kiistelty usko: Uushenkisyys haastaa kirkkoa



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta