Kiistelty usko: Uskonnonvapaus on oikeus ja velvollisuus | Tampereen hiippakunta

Kiistelty usko: Uskonnonvapaus on oikeus ja velvollisuus


Kirkon tutkimuskeskuksen seminaarissa Tampereella 10.3.2014 pureuduttiin ajankohtaisiin kysymyksiin teemalla ”Kiistelty usko”. Toimittaja Pirjo Silveri kuunteli puheenvuoroja ja jakaa seminaarin antia neljässä Hiippakuntalehti Kumppanin verkkojutussa.

Risti kaulassa tai luokkahuoneen seinällä, musliminaisen huivi tai sikhimiehen turbaani töissä – uskon julkinen näkyminen on kuumentanut tunteita sekä Suomessa että muualla Euroopassa.

Monikulttuurisessa 2010-luvun Suomessa rukoillaan monenlaisia jumalia ja tulkitaan elämän tarkoitusta kovin eri tavoin.

Luterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus vähenee. Samaan aikaan kenttä kirjavoituu. Syntyy uusia uskonnollisia yhdyskuntia ja virallisen uskonnollisuuden rinnalla kukoistavat uushenkiset liikkeet ja erilaiset kansanuskon muodot.

Kaksi vastakkaista trendiä kulkee rinnakkain.

– Uusia uskonnollisia virikkeitä nousee koko ajan. Toisaalta uskonnon roolia haluttaisiin vähentää ja sen näkyvyyttä julkisuudessa pienentää, kuvaa Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki.

Kantaväestö joutuu tarkistamaan käsityksiään uskonnonvapaudesta ja sen suhteesta muihin perusoikeuksiin, koska monet maahantulijat haluavat tuoda uskoaan esiin toisin kuin pohjoismaissa on totuttu. Heille uskonto ei ole pelkkää yksityisaluetta, vaan myös julkisuuteen kuuluva ja sitä kautta yhteiskunnallinen asia.

Vahva uskonnonvapaus vahvistaa rauhaa

Yrityksellä siirtää tai piilottaa uskonto vain yksityisen elämän piiriin on ollut huomattavia yhteiskunnallisia vaikutuksia monessa maassa.

– Uskonnon näkyminen edistää terveen uskonnollisuuden, positiivisen uskonnonvapauden toteutumista, arvioi Lempäälän seurakunnan seurakuntapastori, teologian tohtori Leena Sorsa.

– Vahva uskonnonvapaus, uskonnoista ja vakaumuksista avoimesti keskusteleva ja niitä kunnioittava yhteiskunta kaventavat epäterveen uskonnollisen radikalismin toimintatilaa ja vahvistavat rauhanomaista rinnakkaiseloa. Toisaalta hyvin vahva, määräävässä asemassa oleva uskonnollisuuskin voi kääntyä sairaaksi ja turmella niin ihmisen vakaumusta ja vapautta kuin yhteiskunnallista kehitystä.

Suomessa on opittu dialogia

Sellaista yhteiskuntaa, jossa uskonnollisuus ei vaikuttaisi, ei ole olemassa. Siksi Sorsa pitää ateistien vaatimuksia siirtää uskonto Suomessakin yhä enemmän sivuun tuntuu lähinnä taantuvalta suuntaukselta.

Viime vuonna julkaistu Suomen ekumeenisen neuvoston selvitys antaa suosituksia uskonnonvapauden aktiiviseen puolustamiseen maailmassa.

– Juuri Suomella nähdään mahdollisuuksia edistää uskonnonvapautta paljon nykyistä laajemmin. Meillä on poikkeuksellisen vähän uskonnollisia jännitteitä tai yhteiskuntarauhaa heikentävää, uskonnollisuudesta nousevaa radikalismia tai ääritoimintaa. Meillä uskonnolliset johtajat tapaavat toisiaan ja keskusteluyhteyttä myös valtioon pidetään yllä. Suomi profiloituu hyvin uskontodialogissa. Meillä on osaamista rauhantyössä, jossa uskonnollinen tietotaito ja hienotunteisuus ovat merkityksellisiä, Sorsa luettelee.

Vapaus oikeuttaa ja velvoittaa

Työ rauhan ja ihmisoikeuksien rakentamiseksi on jatkuvaa ja herkästi muuttuvaa. Aina edes näennäinen yhteiskuntarauha ei takaa uskonnonvapauden toteutumista.

– Kyse ei ole vain turvallisuudesta tai uskontojen loukkaamisen estämisestä, vaan paljon monisyisemmästä. Se sisältää muun muassa kysymyksiä naisten oikeuksista, mahdollisuudesta luopua uskonnosta ja uskonnollisten yhteisöjen tasa-arvoisuudesta lain edessä.

Uskonnonvapaus tai mikään muu ihmisoikeus ei anna kenellekään oikeutta raivata itselle tilaa toisten ihmisten tilaa kaventamalla. Todelliseen uskonnonvapauteen kuuluu myös oikeus arvostella uskontoja ja vakaumuksia.

– Positiivinen uskonnonvapaustulkinta edellyttää kuitenkin sitä, että usko ja uskonnot saavat vaikuttaa ja näkyä yhteiskunnassa, Sorsa sanoo.

Uskonnonvapaus ei ole pelkkä oikeus, vaan myös velvollisuus, jota jokaisen tulee omassa toiminnassaan edistää.

– Se tarkoittaa kykyä kunnioittaa toisia ihmisiä, halua ymmärtää ja kuunnella. Sivistyksellä, ihmisyydellä, keskustelulla ja kohtaamisella voi tehdä paljon. Tässä oma kirkkomme on aktivoitunut ja se saa olla entistä rohkeampi. Jos olemme varmoja asiastamme ja uskostamme, avoin keskustelu ei ole silloin pelottavaa, Leena Sorsa vakuuttaa.

TEKSTI: PIRJO SILVERI

Muut Kiistelty usko -seminaarin antia esittelevät jutut:

Kiistelty usko: Kummallinen vuosisata

Kiistelty usko: Uushenkisyys haastaa kirkkoa



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta