Kiistelty usko: Uushenkisyys haastaa kirkkoa | Tampereen hiippakunta

Kiistelty usko: Uushenkisyys haastaa kirkkoa


Kirkon tutkimuskeskuksen seminaarissa Tampereella 10.3.2014 pureuduttiin uskon ajankohtaisiin kiistakysymyksiin teemalla ”Kiistelty usko”. Toimittaja Pirjo Silveri kuunteli puheenvuoroja ja jakaa seminaarin antia neljässä Hiippakuntalehti Kumppanin verkkojutussa.

Enkeliusko lumoaa suomalaisia. Kannattajista iso osa kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mutta kiinnostaako ilmiö kirkon väkeä?

Kirkon lähetystyön keskuksen uskontodialogiasiantuntija, KM Pekka Y. Hiltusen mielestä nyt on aika tosissaan pohtia uushenkisyyden muotojen, uskomushoitojen ja vaihtoehtovirtausten suosion syitä.

– Huuhaaksi leimaaminen tai naureskelu ei edistä dialogia kirkon ja sen jäsenten kanssa, ei sen paremmin ei-jäsenten kanssa.

Enkelihenkisyyttä tutkinut uskontotieteen dosentti Terhi Utriainen on huomannut, että jotkut pitävät kiinnostusta enkeleihin lapsellisena uskon muotona.

– Tässä valtauskonnon ja uskontokriittisten näkemykset oikeaksi käsitetystä uskosta yhdistyvät, eikä näin tapahdu ensi kertaa naisvaltaisen kansanuskon kohdalla.

Päivittelystä päivitykseen

Uushenkisyys ei ole yksi yhtenäinen liike, vaan sen ajatukset läpäisevät koko kulttuurin. Uudenlaisiin hengellisiin haasteisiin vastaaminen vaatii seurakunnissa notkeutta, reagointikykyä, taitoa kohdata erilaisia ajatuksia ja maailmankatsomuksia.

– Perinteisesti kristillisyydestä on puhuttu oppi edellä. Osaammeko puhua ihmisille oman sisäisen kokemuksen kielellä, Hiltunen kyselee.

Päivittely ei vie eteenpäin, mutta kirkon rikkaasta historiasta nousee traditioita, joita voisi päivittää vastaamaan nykyajan ihmisen etsintää ja tarpeita.

Myös piispainkokouksen pääsihteeri, teologian tohtori Jyri Komulainen kannustaa uusiin avauksiin. Esimerkiksi mystistä puolta on varaa nostaa rohkeasti esiin.

– Mystiikan tie ei ole kaikkien tie, mutta sen on oltava tarjolla kirkossa niille, jotka sitä kaipaavat. Voi myös syntyä uudenlaisia mystiikan lajeja, kuten kristillinen jooga.

Komulaisen mielestä kristinuskon täytyy tulla näkyväksi myös myöhäismodernin yhteiskunnan kiihkeäsykkeisimmillä alueilla.

– Kokemus- ja elämyshakuisessa kulttuurissa on tilausta dance- ja metallimessun kaltaisille tapahtumille. Ja viime vuonna Juice-messu veti Tampereella kirkon täyteen, hän havainnollistaa.

Kaupallisesti tuotettua

Åbo Akademissa on käynnissä jälkimaallistuneeseen kulttuuriin ja muuttuvaan uskonnolliseen maisemaan liittyvä laaja tutkimus. Osana sitä filosofian tohtori Terhi Utriainen on perehtynyt enkeli-ilmiöön. Enkeliusko yhdistää kristinuskon elementtejä muihin uskontoperinteisiin, kuten teosofiaan ja uushenkisyyteen.

– Toinen siipi koskettaa tuttua luterilaista uskoa, toinen jotakin esoteerisempaa, Utriainen asemoi.

Noin 60 prosenttia eri uskontokuntiin kuuluvista yhdysvaltalaisista uskoo enkeleihin, suomalaisista 46 prosenttia (Kirkkomonitor 2007). Enkelihahmon tuttuus monen sukupolven elämässä, pyhäkoulujen ja lastenlaulujen kuvastossa selittää osin suosiota. Nyt myös aikuiset naiset ovat innostuneet enkelipiireistä ja muusta toiminnasta. Julkisuuden henkilöt Katri-Helena, Kirsi Ranto ja Manuela Bosco ovat iltapäivälehdissä ja televisiossa kertoneet enkelikokemuksistaan ja kontakteistaan, ja samalla tehneet asiasta jollakin tapaa salonkikelpoisen.

Suomessa käyneistä kansainvälisistä guruista viime vuosien ykkösnimi on irlantilainen kirjailija Lorna Byrne. Enkelilähettiläillä on hiukan toisistaan poikkeavia tyylejä ja uskonnollisia taustoja, roomalaiskatolisen Byrnen enkelikäsitys on kristillisempi kuin monien kollegoidensa.

Enkelihenkiset kirjat myyvät hyvin, gurujen vierailuja hoitaa henkisten tilaisuuksien järjestämiseen erikoistunut yhtiö. – Osa ilmiöstä on kaupallisesti tuotettua, aivan kuten suuri osa henkisyyttä, Utriainen sanoo.

Byrnen eräällä Suomen vierailulla Utriainen teki omaa kyselyään. Yleisöstä 94 prosenttia oli naisia. Tilaisuuden ikähaarukka ulottui alle 20-vuotiaista yli 70-vuotiaisiin. Suurin ryhmä oli 35–55-vuotiaat, jotka olivat kaupan, hallinnon, opetusalan sekä hoitoalan työtehtävissä.

Kolme neljästä oli luterilaisen kirkon jäseniä. Suurin osa (59 %) valitsi ensisijaiseksi uskonnolliseksi identiteetikseen henkinen ihminen, joka viides kutsui itseään kristityksi. New age -vaihtoehdon valitsi vain kaksi prosenttia.

Onko heitä – enkeleitä?

Mitä enkelit ovat, kysyi Utriainen. Auttajia, henki- ja valo-olentoja, sanansaattajia. suojelusenkeleitä ja Jumalan apureita, oppaita ja neuvonantajia, valoa ja energiaa, ystäviä, vastasivat osallistujat.

Mitä haette tilaisuuksista? Mitä koette saavanne? Apua, tukea arkeen, vahvistusta, hyvää oloa, terveyttä, toivoa, iloa, uteliaisuutta, energiaa inspiraatiota, uskoa ja luottamusta, itsen ja omien tunteiden tuntemusta, kuuluivat kommentit.

– Enkelit tuntuvat auttavan ihmisiä tärkeäksi koetussa tunnetyössä ja itsetuntemuksen saavuttamisessa.

Utriainen myös haastatteli kävijöitä. Joukkoon osui niitä, joita vaihtoehtouskonnollisuus oli kiinnostanut pitkään, oli riviluterilaiseksi itsensä mieltäviä, osa toimi enkeliuskon kouluttajana tai hoitajana. Monella oli kokemuksia esimerkiksi reikihoidosta, joku oli sekä luterilaisen kirkon että Amma-yhteisön tai joogayhteisön jäsen.

Utriainen kuuli kertomuksia avioerosta, työttömyydestä tai masennuksesta, ja niistä selviämisestä enkelien hyvää tekevän energian avulla.

– Enkeliuskossa on selvästi mukana terapeuttinen ulottuvuus. Tavoitteena on sekä selviytyminen kriiseistä ja arjesta että sellaisen yhteyden löytäminen näkymättömiin voimiin, mikä ei ole ollut tavanomaista tai suositeltavaa luterilaisen uskon piirissä. Tästä haastateltavat puhuivat paljon ja monet sanoivat pettyneensä kirkkoon vaikeassa elämäntilanteessa.

Kiistelty vaan ei kiistetty

Enkelikuvasto, esineet, kirjat, meditaatiot, e-kortit, enkelien vierailut, muun muassa näitä käytäntöjä enkeliuskoiset arvostavat, erityisen tärkeää on rituaalinen enkelihoito.

– Enkelien kanssa hoidetaan arkea, kotia, ihmissuhteita ja yhteyksiä näkymättömään maailmaan, kuten kuolleisiin omaisiin. Enkeleitä opitaan kohtaamaan eri aistien avulla, ja suuri paino on enkelien kuvittelemisella. Lisäksi enkelit tuovat elämään kauneutta, iloa ja kepeyttä, Utriainen raottaa tutkimustuloksiaan.

Enkeliusko hyödyntää luterilaisen kirkon virallista oppia ja perinnettä, onhan enkeli tuttu kristillinen symboli joka on ikuistettu satoihin musiikki- ja kuvateoksiin. Niiden kautta jokainen on joskus nähnyt tai kuullut enkelin.

Kristinuskon historiassa enkeli on ollut myös kiistelty hahmo. Kiistat ovat liittyneet muun muassa kysymyksiin enkelihierarkioista, enkelien asemasta Jumalan ja ihmisten välissä, enkelikokemusten todenperäisyydestä, ihmisen toimijuudesta suhteessa enkeleihin.

– Enkelien olemassaoloa ei ole kiistetty, koska enkeleitä löytyy jo Raamatusta. Toisaalta niiden tarkempaan pohdintaan ei ole kannustettu. Pikemmin on ajateltu, että enkelipohdinta olisi raollaan oleva ovi harhaoppiin.

Enkeleitä lentelee usein myös mainoksissa, elokuvissa, koriste-esineissä ja muissa kaupallisissa tuotteissa. Utriaisen mukaan taiteen ja populaarikulttuurin enkelit elävät vuorovaikutuksessa eletyn uskonnon enkeleihin.

Työpaikalla hiljaa

Kun Terhi Utriainen peräsi haastateltaviltaan, millaista uskoa enkeliusko on, moni puhui tekemisestä ja kokemisesta, käytännöistä ja toimimisesta.

– Tutkijana ei ole mielekästä kysyä, uskovatko ihmiset enkelien olemassaoloon, vaan millä tavalla enkelit voivat joillekin olla mielekäs ja uskottava osa elämää. Enkelipiirien ihmiset iloitsevat, kun enkeleistä keskustellaan naistenlehdissä ja ajankohtaisohjelmissa, koska silloin omaa kiinnostusta ei tarvitse pitää aivan huuhaana. Toisaalta esimerkiksi työpaikoilla aiheesta ei voi puhua ilman leimautumisen pelkoa. Kirkko koetaan melko enkelikielteiseksi.

Enkeliusko on vahvasti kiinni ihmisten arkielämän tarpeissa, tulevaisuuden toiveissa ja hyvinvoinnin eri puolissa. Materiaalisen, ruumiillisen ja sosiaalisen maailman ohella tärkeää on näkymätön todellisuus. Samassa paketissa ovat usein sekä arki että sen ylittävä lumo.

Enkelit ovat eräänlaisia hetken jumalia. Toisaalta niitä ei tarvitse ottaa liian vakavasti, jokainen höyhen on tulkittavissa enkelin kosketukseksi.

– Hektisessä ja nopeasti muuttuvassa maailmassa on tilaa hahmoille ja symboleille, joilla on pitkä historia ja paljon potentiaalia. Enkelihoitajakursseilla opiskellaan jopa keskiaikaisia enkelihierarkioita. Enkeleitä pidetään läpeensä positiivisina ja voimaa tuovina hahmoina. Monelle ne ovat kuin läheisiä ystäviä, Utriainen selittää.

Kansainvälinen, valtavirtaistunut enkelikiinnostus on jo saanut aikaan pientä korjausliikettä niin katolisessa kuin protestanttisissa kirkoissa. Institutionaaliset uskonnot ovat alkaneet aktiivisesti tarkistaa ja muotoilla omia enkelioppejaan.

Revittele siitä

Niin enkeliusko kuin monenkirjavat muut virtaukset ja nykyajan kansanuskon muodot kertovat kirkon ulkopuolisesta hengellisyydestä – ja ihmisten etsinnästä.

– Onko meillä kirkon sisäpuolella tilaa erilaisille spiritualiteeteille? Onko jokin kristillinen meininki ehdottomasti kiellettyä? Miten siedän sitä joka toteuttaa uskoaan käytännössä jollain toisella tavalla? Paljonko synkretismiä kirkko sietää, miten suhtaudumme ajatuksiin joita keskellämme nousee? Pekka Y. Hiltunen heittää pohdittavaksi. Nämä kysymykset on hänen mielestään nyt käytävä läpi.

Hiltunen kertoo kohtaamisestaan menestyneen yrittäjän kanssa. Mies on luonut kannattavaa bisnestä hiljentymisestä ja hiljaisuudesta, ja keskustelussa kuuli, että kirkossakin on hiljaisuuden liikettä. Tämä oli hämmästyttänyt yrittäjää kovasti.

Hiltunen kaipaa kirkkoon ruumiillista, demokraattisesti jaettua, voimaannuttavaa ja yksilöllisesti koettavaa spiritualiteettia, ja peräänkuuluttaa sallittua entusiasmia, revityskristillisyyttä.

– Hengellisen kokemuksen täytyy olla jollain tavalla ruumiillisesti koettava. Ortodoksit ja katoliset osaavat ruumiillistaa uskoaan paremmin kuin me luterilaiset. Missä meidän kirkossamme on mahdollista harjoittaa kokonaisvaltaista, antautuvaa, ruumiillistakin kristillisyyttä?

TEKSTI: PIRJO SILVERI

Muut Kiistelty usko -seminaarin antia esittelevät jutut:

Kiistelty usko: Uskonnonvapaus on oikeus ja velvollisuus

Kiistelty usko: Kummallinen vuosisata



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta