Kirkko palaa juurilleen | Tampereen hiippakunta

Kirkko palaa juurilleen


Riitta-Sisko Keinonen
Kaikkina aikoina joka puolella maailmaa kirkon perustarkoitus palautuu Jeesuksen kahteen käskyyn: Lähetyskäskyyn ja rakkauden kaksoiskäskyyn.

Tampereen hiippakunnan kansainvälisen työn asiantuntija Sakari Löytty kertoo, että moni asia on muuttunut. Niin myös lähetyksen suunta; maan ääret ovat siirtyneet.

– Lähetys on monisuuntaista, on syntynyt vastaliikettä muun muassa vuorovaikutuksessa Afrikan kristillisten kirkkojen kanssa. Samaan aikaan maahanmuuttajat näyttävät, että uskonto on merkityksellinen asia.

Vuoden 2014 alussa isoimmat lähetysjärjestöt solmivat kirkon kanssa sopimuksen, jolla ne saivat virallisen lähetysjärjestön statuksen. Samalla ne sitoutuivat yhteisiin toimintatapoihin. Hiippakuntiin palkattiin kansainvälisen työn asiantuntijat yhteistyötä rakentamaan ja ylläpitämään.

– On vahvistumassa näkemys seurakunnan paikallisesta perustyöstä lähetystyönä. Aiemmin lähetystyöksi on mielletty mieluiten vain seurakunnan työmuoto, jonka kautta mahdollistetaan lähetysjärjestöjen tekemä työ maailmalla, Löytty sanoo.

Löytyn tehtäväkenttään kuuluvat lähetys, kansainvälinen diakonia, monikulttuurisuus, maahanmuuttajatilanne, ekumenia ja uskontojen välinen vuoropuhelu. Hän toimii seurakuntien ja lähetysjärjestöjen linkittäjänä ja joskus myös tapahtumien mahdollistajana.

– Haluan näyttää työntekijöille laajempia kuvia globaalista kirkostamme ja maailmasta, nähdä yhdessä heidän kanssaan kauemmaksi ja eteenpäin, Löytty sanoo.

Siihen lähettiperheeseen Namibiassa syntyneellä lähetystyöntekijällä, muusikolla ja etnomusikologilla on hyvät edellytykset. Hänelle kulttuurien kohtaaminen on kunnioittavaa vuoropuhelua, jossa syntyy aina jotain uutta.

Löytty työskenteli Namibiassa 1998–2010 tehtävänään kehittää paikallisen kirkon liturgista – ja kirkkomusiikkia. Hänen väitöstutkimuksensa käsitteli pohjoisnamibialaista musiikkikulttuuria sekä alkuperäismusiikkien ja eurooppalaisten lähetystyöntekijöiden mukanaan tuoman musiikin kohtaamista.

IMG_3940a

– Meillä on universaali Kristuksen kirkko, mikä tänä päivänä tarkoittaa, että kirkko toteuttaa Jumalan antamaa tehtävää omassa seurakuntatyössään, sanoo Sakari Löytty. Kuva: Juha Valkeajoki

 

Vaikka moni asia on toisin, Löytty muistuttaa kaiken palautuvan aina lähetyskäskyyn.

– Mutta on huomattava, ettei Jeesus sanonut antavansa meille lähetyskäskyä, vaan tehtävän opettaa ja noudattaa käskyjään. Ja se mitä Jeesus on käskenyt noudattaa, kulminoituu rakkauden kaksoiskäskyssä rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin omaa itseä.

Kysymykseen omasta visiostaan Löytty vastaa sanalla missio.

– Missio on visiota suurempi sana. Missio kertoo ydinsyyn kirkon olemassaololle. Näkyni on missionaarinen kirkko, lähetyksen kirkko – ei siis kirkon lähetys, Löytty linjaa.

Erilaisista lähetyksen malleista Löyttyä vakuuttaa eniten kokonaisvaltaisen lähetyksen malli, jossa yhdistyvät julistus, palvelu ja puolesta – esimerkiksi ihmisoikeuksien ja luonnon – puhuminen.

– Näitä kaikkia myös Jeesus teki. Tilanteesta riippuen aina jokin on kärkenä, mutta muutkin tulevat mukana. Sama on lähetyskentillä, tasa-arvon puolesta puhuminen ja toimiminen on usein ensisijainen asia, kun taas välillä ei ole voinut edes sanoa Jeesus-sanaa ilman joutumista hengenvaaraan.

– Kaikenlainen seurakuntatyö on luonteeltaan missionääristä. Työ on tavoittavaa, kutsuvaa ja lähettävää, ei vain valjastusta johonkin kampanjaan tai keräykseen. Sellaistahan ulkomaillakin tehtävä lähetystyö on.

Kirkon työn olemukseen kuuluu, että sitä tehdään usein heikkona ja neuvottomana.

Voimme aina palata Jumalan rakkauteen.

Kirkon uusneuvottomuus

Yhteiskunta monikulttuuristuu, turvapaikanhakijoita vyöryy Suomeen, myös kantasuomalaiset moniarvoistuvat. Seurakunnat ovat entistä enemmän samankaltaisessa tilanteessa kuin lähetyskentillä ollaan.

– Esimerkiksi turvapaikkatilanne vie meitä koko ajan ei-tietämisen tilaan. Mutta vaikka jouduttaisiin neuvottomuuden kokemukseen, voimien ja resurssien puutteen tilaan, kaikesta huolimatta työtä täytyy vain tehdä. Tämä on tuttua kentiltä. Se palauttaa kirkon juurilleen.

Löytty puhuu siitä, miten kirkon työn olemukseen kuuluu, että sitä tehdään usein heikkona ja neuvottomana, sydän vereslihalla. Tätä olemisen tilaa ei Suomenkaan seurakunnissa tarvitse pelästyä. Löytty muistuttaa, että lohtuna ja turvana kaikissa tilanteissa on, että voimme aina palata Jumalan rakkauteen, sillä ”emmehän me todista itsestämme”.

– Seurakunnalle tämä voi tarjota uudistumista perustehtävän äärellä ja motivoitumista työhön.