Kirkon perheneuvonta 70 vuotta: Seurakuntien toimintaa | Tampereen hiippakunta

Kirkon perheneuvonta 70 vuotta: Seurakuntien toimintaa


Teksti ja kuva: Pirjo Silveri
Puheet perhearvojen puolesta jäisivät sanahelinäksi, ellei kriisiin ajautuneita ihmisiä autettaisi. Perheneuvojien kohtaamisten kautta kirkossa säilyy realistinen tuntuma siihen, mitä koteihin kuuluu.

Kirkon perheneuvonnan juhlaviikkoa vietetään Pirkanmaalla 17.–23. marraskuuta. Mitä Tampereen perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Heikki Syrjämäki haluaisi 70-vuotisteemavuodesta jäävän pysyvästi arkeen?

Heikki Syrjämäki. Kuva Hannu Jukola.

Heikki Syrjämäki. Kuva Hannu Jukola.

– Toivon, että jokainen seurakunta entistä paremmin oivaltaa, että perheneuvonta on juuri meidän toimintaamme siinä missä perhetyö ja perhekerhot, ja että sillä tavoitamme omia jäseniämme. Tämä on sekä imagokysymys että sisällöllinen kysymys.

Perheneuvojat kohtaavat usein 30–40-vuotiaita, siis ikäluokkaa, jonka side kirkkoon on heikoin. Tuossa iässä monet muuttavat, ja kontakti uuteen kotiseurakuntaan jää löysäksi.

Perheneuvonnalla on kirkossa harvinainen ”ongelma”: tulijoita on enemmän kuin pystytään suoraan ottamaan vastaan. Monissa toiminnoissa on toisinpäin, ihmisiä yritetään kaikin tavoin saada liikkeelle.

– Sopii ehkä kysyä, pitäisikö resursseja suunnata jotenkin toisin. Jonot voivat olla pitkiä, mutta emme torju ketään, vaan kaikki saavat apua. Ja kyllä perheneuvonnan täytyy olla julkisuudessa esillä senkin uhalla, että asiakkaita ilmaantuu lisää, Syrjämäki sanoo.

 

Sodan jälkeen taloudelliset tekijät kannustivat ihmisiä pysymään epätyydyttävässäkin liitossa.

– Enää mikään ulkoinen rakennelma ei kannattele liittoa. Nykyisin suhteelta odotetaan enemmän, puolisolta saatavalla tuella on iso merkitys. Tehtävämme on yrittää tukea kiintymyksessä ja siihen liittyvissä asioissa. Ihmiset kaipaavat kokemusta hyvästä, mielekkäästä elämästä. Se myös säteilee pitkälle: mitä paremmin aikuiset voivat, sitä paremmin myös lapset perheessä voivat.

Vielä 1970–80-luvuilla tyypillinen asiakas oli yksin saapuva nainen. Nykyisin tullaan useimmiten yhdessä.

– Se on muuttanut myös työskentelytapojamme. Pariterapia on eriytynyt perheterapiasta, meillä on käytössä uudet löydöt, uusi osaaminen, Syrjämäki selittää.

Perheneuvojien arki on paljolti auttamista parempaan kommunikaatioon.

– Yritämme avata sellaisia kysymyksiä, mitä kumpikin omasta elämänhistoriastaan lapsuudesta asti suhteeseen tuo ja miten se muokkaa suhdetta. Mitä kumpikin haluaa elämältä, mitä se edellyttää ja vaatii.

Syrjämäen mielestä nimi perheneuvonta johtaa aavistuksen harhaan:

– Ei meillä ole antaa valmiita malleja, että tehkää niin tai näin. Sen sijaan autamme vuorovaikutuksessa, jotta pari tunnistaa omia tarpeitaan, kumpikin myös hankalia puoliaan. Että puolisot ymmärtävät, mikä omassa toiminnassa kenties on sitä, mikä ei tuota suhteeseen hyvää. Autamme pareja löytämään, miten he haluavat elää ja mitä se kummaltakin edellyttää.

perheneuvonta1

Kirkossa puhutaan paljon perhearvoista ja perheen tärkeydestä. Kristillinen elämä osin todentuu perheissä.

– Näille sanoille ei olisi pohjaa, ellei kriiseissä autettaisi. Perheneuvonta antaa uskottavuutta arvokeskusteluun ja lunastaa kirkolle oikeuden osallistua perheitä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, Syrjämäki painottaa.

Hänen mielestään perheneuvonnan kautta kirkolla säilyy hyvä tuntuma siihen, mitä suomalaisille perheille kuuluu.

– Työalalle on jatkuva haaste, miten osaamme tuoda meille kertynyttä hiljaista tietoa kirkon käyttöön. Osittain sitä hyödynnetään, mutta luultavasti meillä olisi nykyistä enemmänkin annettavaa kotien arkitodellisuudesta.

 

Lue myös:

Parisuhteen hyvinvointi säteilee laajalle

Tasokasta ja tärkeää, arvokasta ja arvostettua

Sota kaipasi yhtä miestä