Kirkon perheneuvonta 70 vuotta: Sota kaipasi yhtä miestä | Tampereen hiippakunta

Kirkon perheneuvonta 70 vuotta: Sota kaipasi yhtä miestä


Teksti: Pirjo Silveri
Tampereen Kaupunkilähetyksen pastori Matti Joensuu laittoi heti sodan päätyttyä 1944 Aamulehteen pikkuilmoituksen: ”Älkää ottako avioeroa”. Yhden miehen kädenojennus, ilmaisen avun tarjoaminen vaikeuksiin ajautuneille pariskunnille käynnisti aivan uuden kirkollisen työmuodon.

 

Sota-ajan liiton perusta oli usein hutera, pika-avioliitto saatettiin solmia kirjeenvaihdon tai lyhyen lomatuttavuuden jälkeen.

”Oli tavattu muutaman kerran ja naimisiinmenoa tukevat taloudelliset ja sosiaaliset edut kannustivat hakeutumaan nopeasti vihille. Etuuksien merkityksestä voi kertoa se, että Tampereella joulukuu oli useana sotavuonna suosituin vihkimiskuukausi. Muutenkin oli epävarmaa, miten sodassa kullekin käy, joten moni päätti tarttua hetkeen, carpe diem”, kirjoittaa teologian tohtori Ali Kulhia väitöskirjassaan (Uutta, vanhaa ja lainattua, 2012).

Kulhia tutki Kaupunkilähetyksen työtä hyvinvointivaltion innovaattorina, ja hän avaa yksityiskohtaisesti myös perheneuvonnan alkuvaiheita.

Kun joukkokotiuttamiset rintamalta syksyllä 1944 alkoivat, monissa kodeissa kohdattiin karu arki.

”Hävitty, hermoja raastanut sota ja siviilielämästä vieraantumisen kokemus yhdistettynä työttömyyteen, asuntopulaan ja suuriin odotuksiin parisuhdetta kohtaan oli liikaa monelle” Kulhia kuvaa.

4-327a

Kirkollinen perheneuvonta alkoi tästä Aamulehdessä 19.11.1944 julkaistusta pikkuilmoituksesta.

Avioliittoneuvonnalle oli todellinen sosiaalinen tilaus. Vaikeuksia oli muillakin kuin sotavuosina vihityillä, eroaminen oli kasvava trendi.

Kirkossa ongelma tunnistettiin, ja monet hengenmiehet piispoista alkaen kirjoittivat aiheesta artikkeleita, jopa kirjoja. Avioliitto koettiin periaatteessa yhteiskunnan asiaksi, mutta osittain myös kirkon. Perinteisesti perheiden sovittelu kuului pappien sielunhoitotyöhön.

Työmäärä pariskuntien parissa tajuttiin valtavaksi, mutta mitä oikein pitäisi tehdä ja miten? Viisastenkiveä ei tuntunut löytyvän.

Sanotaan, ettei sota yhtä miestä kaipaa, mutta pastori Matti Joensuu todisti toisin.

Aamulehden ilmoitus 19.11.1944 oli ”Avioerot halvalla” -osastossa, jotta umpikujassa olevat huomaisivat sen. Kolmen viikon sisällä ilmoituksen julkaisusta Joensuu oli käynyt 18 neuvottelua kymmenen avioeroa harkitsevan parin kanssa.

Aluksi työmuotoa kutsuttiin avioliittoneuvonnaksi, olihan avioliitto tuolloin yleisin parisuhteen muoto. Tosin Joensuu vierasti nimitystä. Vasta muutaman vuoden naimisissa ollut pastori ei pitänyt itseään neuvojana, eikä kokenut sanan muutenkaan vastaavan toiminnan luonnetta.

Väitöskirjassaan Kulhia kertoo, kuinka Joensuu uutta avioliittotyötä rahoittaakseen kiersi kerjäämässä teollisuusyrityksiltä rahaa. Häntä kehotettiin jättämään Haarlan tehdas väliin, koska tulisi ajetuksi sieltä viidessä minuutissa ulos.

Matti Joensuu uhmasi varoittelijaa, pääsi pääkonttoriin ja toimitusjohtaja Lauri Haarlan pakeille. Pastorin pyynnön kuultuaan Haarla löi nyrkin pöytään ja karjahti: ”Perkele, kerrankin pappi on oikealla asialla! Kassa, kirjoittakaa Kaupunkilähetykselle 5 000 markan shekki!”

Matti Joensuu

Pastori Matti Joensuu Tampereella vuonna 1994, perheneuvonnan 50-vuotisjuhlan aikaan. Kuva Jukka Vuokola, Tampereen seurakuntien arkisto.

Seuraavana vuonna Kaupunkilähetys teki työtä jo 110 avioparin kanssa. Se tarkoitti satoja keskusteluja, jotka joidenkin kanssa kestivät kuukausia. Joka neljäs pari tuli pysyvästi autetuksi.

Avun hakijoita oli kaikista yhteiskuntaluokista, enemmistö työväestöä. Jopa kirkosta vieraantuneet rohkenivat avio-ongelmissaan kääntyä papin puoleen, perheneuvonnan kynnys on alusta asti ollut matala.

Matti Joensuu otti ihmisiä vastaan sekä omassa kodissaan että pariskunnan kotona, ja hän halusi aina tavata molemmat puolisot. Joensuun hahmo oli tuttu näky myös tehtaan portilla, odottelemassa toista osapuolta. Pappi oli saanut tuntomerkit, ja hän lyöttäytyi niihin sopivan töistä palaajan seuraan juttelemaan.

Joskus Joensuu teki salapoliisintyötä ja selvitti, milloin aviomies on yksin kotona, ja meni silloin soittamaan ovikelloa. Monet päästivät hämmennyksissään pastorin sisään, ja näin päästiin keskustelun alkuun. Joensuu ei tarjoillut pariskunnille valmiita neuvoja, vaan hän ikään kuin johti puhetta prosessissa, jossa haettiin yhdessä tietä eteenpäin.

Jo 1940-luvun lopulla Kaupunkilähetys aloitti ennaltaehkäisevän työn järjestämällä kuulutuspareille avioliittoaiheisia kursseja, joilla puhumassa oli pappeja, lääkäreitä ja juristeja. Joensuu oivalsi alusta lähtien yhteistyön ja verkostoitumisen tärkeyden.

 

Alkuaikoina seurakunta tuki taloudellisesti Kaupunkilähetyksen hoitamaa avioliittotyötä. Jossakin vaiheessa viriteltiin seurakunnallisen huoltotyön ja Kaupunkilähetyksen työn yhdistämistä, mutta se ei ottanut tuulta purjeisiinsa.

Tampereelta avioliittotyö levisi Helsinkiin. Vähitellen 1950-luvulla se siirtyi yhdistyksiltä kirkon vastuulle, seurakuntiin eri puolilla Suomea.

Tampereella seurakunta palkkasi ensimmäisen sosiaalipappinsa 1949. Hänen tehtäviinsä kuului diakonian ja teollisuustyön lisäksi avioliittoneuvontaa. Perheneuvonta ja teollisuustyö irrotettiin diakonian yhteydestä 1956, ja seurakuntaan perustettu perheasiain neuvottelukeskus aloitti 1958.

 

Tampereen seurakuntien perheneuvontatyön nykyinen johtaja Heikki Syrjämäki on juhlavuonna pohtinut historiaa ja Matti Joensuun aikoja.

– Alun tarinassa minua viehättää se, kuinka yhden ihmisen ideasta, tekemisistä ja valinnoista voi kasvaa niin paljon. Se on rohkaiseva ajatus.

Tänä päivänä puhutaan paljon muutoksesta ja perhe-elämän murroksesta. Perehtyessään perheneuvonnan alkuun vuonna 1944, Syrjämäki kertoo havahtuneensa nykyisten muutosten suhteelliseen pienuuteen verrattuna sodan jälkeiseen aikaan.

– Muuttoliike Suomessa oli suurta, muutkin muuttivat kuin siirtokarjalaiset. Ja jos ajatellaan pelkästään tilastoja Tampereelta, avioerot kaksitoistakertaistuivat vuosien 1938 ja 1945 välillä.

Noina vuosina mullistukset ihmisten elämässä olivat valtavia.

– Matti Joensuu tunnisti, että jotakin hirmuisen suurta oli tapahtumassa. Silloin ei vielä tunnettu kaikkia sodan vaikutuksia. Joensuu toimi oikean suuntaisesti, vaikka tieto traumatisoivien tapahtumien vaikutuksista löydettiin vasta myöhemmin.

Heikki Syrjämäki. Kuva Hannu Jukola.

Heikki Syrjämäki. Kuva Hannu Jukola.

Syrjämäki näkee rinnasteisuutta tuon ajan ja nykypäivän välillä.

– Sodan jälkeen kirkossa tarvittiin uudenlaisia työtapoja. Piti luoda ja kehittää uusia toimintamalleja, vanhoilla ei enää pärjätty. Nyt ollaan vähän samassa tilanteessa.

Perheneuvonnalle se tarkoittaa esimerkiksi yhteistyön vahvistamista seurakuntien kanssa.

– Meillä on Tampereen lisäksi 20 sopimusseurakuntaa. Toivon, että jokaisessa niistä huomataan, että Tampereen perheasiainneuvottelukeskuksen palvelu on pienellekin seurakunnalle omaa palvelua. Yksi niistä asioista, joita kotiseurakunta tarjoaa, samalla tavoin kuin lapsityötä, nuorisotyötä, diakoniaa. Toivon että juhlavuoden jälkeen tämä näkyy seurakunnissa entistä paremmin.

Syrjämäki haluaa, että perheneuvonta osaltaan auttaa 2000-luvun ihmisiä hyvään elämään.

– Jos tänä päivänä laittaisimme lehteen vastaavan ilmoituksen kuin Joensuu aikanaan, siinä tuskin lukisi ”älkää ottako avioeroa”. Siinä voisi olla vaikka ”älä sitoudu parisuhteeseen ennen kuin olet selvittänyt edellisen” tai ”älä sitoudu parisuhteeseen ennen kun olet selvittänyt, miten sinä vaikutit edelliseen suhteeseen tai sen päättymiseen”.

 

Jutussa lähteenä käytetty:

Ali Kulhia: Uutta, vanhaa ja lainattua: Tampereen Kaupunkilähetyksen kristillissosiaalisen työn asemoituminen hyvinvointivaltion rakentumisessa vuosina 1939−1973. Teologian väitöskirja 2012

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/28873

Voitto Silfverhuth: Tampereen seurakuntahistoria 1–2, SKS 2013

Lue lisää: Kirkon perheneuvonta

Lue myös:

Tasokasta ja tärkeää, arvokasta ja arvostettua

Parisuhteen hyvinvointi säteilee laajalle

Seurakuntien toimintaa

 



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta