Kirkon rakennemuutos – missä mennään? | Tampereen hiippakunta

Kirkon rakennemuutos – missä mennään?


Kirkossa on valmisteltu mittavaa rakennemuutosta jo useamman vuoden ajan. Monien vaiheiden jälkeen esitys kirkolliskokoukselle on taipunut muotoon: Uusi seurakuntayhtymä 2015. Toteutuessaan tällä muutoksella olisi vaikutuksia niin seurakuntien omaisuuteen kuin työntekijöihinkin. Hankkeen toteutuminen on kuitenkin vielä monen mutkan takana. Nykyiseen esitykseen tullaan vielä tekemään muutoksia eikä koko hankkeen kaatuminenkaan ole mahdotonta. Tässä artikkelissa kuvataan rakennemuutoskeskustelun nykyhetkeä sekä kerrotaan niistä periaatteista, joilla asiassa edetään Tampereen hiippakunnassa.

Rakennemuutoksen päälinjoja

Rakennemuutoksen perusajatus on, että kaikki seurakunnat kuuluvat tulevaisuudessa seurakuntayhtymiin. Kyseessä ei kuitenkaan olisi nykyisen kaltainen seurakuntayhtymä, vaan siitä jatkojalostettu versio.

Uusi seurakuntayhtymä 2015 –mallissa seurakuntaa kutsutaan kuulumisyhteisöksi sen toiminnallisen luonteensa takia ja seurakuntayhtymä taas olisi hallinnollinen keskus. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että työntekijät olisivat jatkossa kaikki seurakuntayhtymän työntekijöitä samoin kuin seurakuntien varat ja omaisuus.

Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että työntekijät olisivat jatkossa kaikki seurakuntayhtymän työntekijöitä samoin kuin seurakuntien varat ja omaisuus.

Seurakuntayhtymällä olisi jatkossa johtaja, jonka nimikkeeksi on ehdotettu yhtymärovastia. Hän olisi käytännössä muiden kirkkoherrojen hallinnollinen esimies sekä yhtymän talous- ja hallintojohdon esimies. Kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston puheenjohtajat tuelvat olemaan vaaleilla valittuja luottamushenkilöitä.

Merkillepantavaa rakenneuudistusesityksessä on se, että se on rakennettu luonteeltaan väljäksi. Tavoitteena on ollut rakentaa puitelaki, joka jättää mahdollisuudet hyvin erilaisiin yhtymiin. Puitelaki tulisi toteutuessaan mm. mahdollistamaan tietyn omaisuuden jäämisen paikallisseurakunnan hallintaan. Liikkumavaraa on kuvattu seuraavassa diasarjassa.


[Slideshow "4238" not found]

Pirjo Pihlajan PP-esitys rakennemuutoksesta
Lataa


Vahvasti yhteiskunnalliset ja taloudelliset perusteet

 

Seurakuntien rakennemuutoksen varsinaiset alullepanijat ja syyt eivät ole teologisia vaan puhtaasti käytännöllisiä. Seurakuntatalouksista 74:lla oli negatiivinen vuosikate vuonna 2011, kirkon kasvava eläkevastuu rasittaa seurakuntia ja ihmisten irtautuminen paikallisista yhteisöistä on luonut painetta muutokselle.

Merkittävin muutoksen tarve on tullut kuitenkin kuntauudistuksesta. Pitkään valmisteltu kuntauudistus loi kirkolle painetta luoda omia ratkaisuja mahdollisia liitostilanteita varten. Uhkana olivat ns. pakkoliitokset, jotka olisivat vuoteen 2017 mennessä laittaneet liikkeelle kaikkiaan 24 kuntaliitoshanketta. Keväällä 2014 hallitus kuitenkin perui aikeensa pakkoliitoksista, mutta kannustaa edelleen aktiivisesti kuntia liitoksiin.

Muutoksen etenemisen nykyhetki

Rakennemuutokseen liittyvän puitelain syntymisestä päättää lopulta kirkolliskokous. Se käsitteli rakennemuutosasiaa edellisessä istunnossaan toukokuussa 2014.

Rakennemuutokseen liittyvän puitelain syntymisestä päättää lopulta kirkolliskokous.

Mainitun toukokuun kirkolliskokousviikon alla kirkkohallituksen esitystä rakenneuudistukseksi kannatti pienin muutoksin 58% kirkolliskokousedustajista. Tämä ei kuitenkaan riittäisi vielä esityksen hyväksymiseen, sillä hyväksymiseen vaaditaan ¾ määräenemmistö. (lähde)

Eniten edustajia epäilytti pakollisuus, sillä yli 40% edustajista oli valmis luopumaan esitykseen kirjatusta pakollisuudesta. Noin neljännes edustajista oli sitä mieltä, että sote-ratkaisun ja kuntarakenneuudistuksessa tapahtuneen muutoksen takia koko rakennelaki tulisi tarkastella uudelleen.

Alkuperäisen aikataulun mukaisesti kirkolliskokouksen piti tehdä päätös puitelaista vuoden 2014 aikana ja uuden lain astua voimaan vuoden 2015 alusta. Kirkolliskokouskäsittelyn aikana kävi kuitenkin selväksi, että asia tullaan vielä lähettämään lakivaliokuntaan ja piispainkokoukselta tullaan pyytämään lausunto asiasta. Käsiteltäviä asioita tulevat ainakin olemaan kanttoreiden ja diakonien puuttuminen ehdotuksesta. Näin ollen päätöstä laista ei tulla tekemään vielä marraskuussa 2014, jolloin kirkolliskokous kokoontuu seuraavan kerran.

Näin ollen päätöstä laista ei tulla tekemään vielä marraskuussa 2014, jolloin kirkolliskokous kokoontuu seuraavan kerran.

 

Mitä nyt tapahtuu?

Tulevaisuuden ennustaminen on tässäkin tapauksessa vaikeaa. Päätös asiassa voi tulla kevään 2015 kirkolliskokouksessa, mutta asian pitkittyminen tuosta on mahdollista. Mahdolliseen päätökseen asti eletään vanhan lain puitteissa. Mahdolliset seurakuntaliitokset tai syntyvät seurakuntayhtymät toteutetaan toistaiseksi vanhan lain mukaan. Mahdollista on myös se, että koko hanke kaatuu tai pitkittyy merkittävästi.

Varmaa kuitenkin on se, että maailma jatkaa muutostaan. Kehityskulut kuten vieraantuminen ja kirkosta eroaminen tai väestön muuttoliike jatkavat etenemistään. Siksi on tärkeää, ettei tässä tilanteessa jäädä odottamaan mahdollista päätöstä vaan tehdään rohkeasti tarvittavia toimenpiteitä. Mikään ei estä tässäkään tilanteessa seurakuntia tekemästä karttaharjoituksia tai kokeilemasta keskinäistä yhteistyötä. Nyt on aika luoda yhteyttä ja valmistautua tulevaisuuden muutoksiin.

 

Miten edetään Tampereen hiippakunnassa?

Tampereen hiippakunnassa lähdetään liikkeelle siitä, että rakennemuutoksessa seurakunnat ovat aktiivisia toimijoita ja subjekteja. Tämä tarkoittaa sitä, että hiippakunta tai tuomiokapituli ei tuota seurakunnille valmista rakenne-ehdotusta, vaan seurakunnat lähtevät itse rakentamaan yhteistyötä muiden seurakuntien kanssa.

Tämä tarkoittaa sitä, että hiippakunta tai tuomiokapituli ei tuota seurakunnille valmista rakenne-ehdotusta, vaan seurakunnat lähtevät itse rakentamaan yhteistyötä muiden seurakuntien kanssa.

Valmistelu tapahtuu alueellisten ohjausryhmien ohjauksessa. Jokaiseen rovastikuntaan on nimetty ohjausryhmä, jonka tarkoituksena on mahdollistaa seurakuntien välistä vuorovaikutusta ja toimia yhteisten alueellisten foorumien järjestäjänä. Ohjausryhmän tehtävänä ei ole tuottaa rakenne-ehdotusta, vaan kumppanuuden luominen seurakuntien välille on jokaisen seurakunnan vastuulla.

Lähdemme liikkeelle siitä ajatuksesta, että ennen avioliittoa on hyvä seurustella. Rakennemuutoksen osalta tämä tarkoittaa yhteyden luomista eri seurakuntien välillä. Yhteinen puhe ja yhteisten merkitysten luominen auttaa meitä valmistautumaan tuleviin muutoksiin ja auttaa luomaan mielikuvia siitä, mitä seurakuntaelämä voisi tulevaisuudessa olla.

Jokainen seurakunnan työntekijä on yhteydenluoja ja jokainen on tässä prosessissa olennainen.

Rakennemuutos ei voi jäädä pelkäksi rajojen siirtelyksi tai yhteistalouksien rakentamiseksi. Muuttunut toimintaympäristö kutsuu meitä miettimään, miten jatkossakin seurakunta voisi olla jäsenilleen merkityksellinen yhteisö. Maailman muuttuminen velvoittaa kirkkoa miettimään, miten se juuri nyt ja juuri näille ihmisille voisi olla evankeliumin, rakkauden ja armon yhteisö.

Tärkeänä periaatteena kaikessa on läpinäkyvyys ja luottamus. Asioita ei valmistella salassa, vaan kaikilla on mahdollisuus saada tietoa.

Tärkeänä periaatteena kaikessa on läpinäkyvyys ja luottamus. Asioita ei valmistella salassa, vaan kaikilla on mahdollisuus saada tietoa. Työntekijöitä kutsutaan matkan varrella useisiin foorumeihin, joissa yhdessä rakennetaan tulevaisuutta. Näihin foorumeihin kannattaa osallistua.

Seuraava rakennemuutosta käsittelevä foorumi järjestetään verkossa 25.9. klo 18-20