Kirkon väki mahtuu yhteen kerrokseen | Tampereen hiippakunta

Kirkon väki mahtuu yhteen kerrokseen


Teksti: Pirjo Silveri

 

Tampereen seurakuntayhtymän hallintojohtaja Matti Ilveskoski, 67, on jäämässä eläkkeelle.

Mitä läksiäishaastattelussa kannattaisi kysyä? Muuan seurakunnan talouspäällikön virasta yksityispuolelle siirtynyt nainen ehdotti: ”Kysy, onko hän hallintoihmisenä tuntenut itsensä samanarvoiseksi hengellisten työntekijöiden seurassa? Onko hänet otettu vakavasti.”

No, kysytään ja testataan, provosoituuko Ilveskoski.

Ilveskoski Matti

–        Olen pärjännyt, vaikka kieltämättä joskus on ollut sellainen olo, etteivät kaikki arvosta taloushallintoa ja tukitoimia kovin korkealle, hän hymähtää.

Hierarkia tuntuu kirkossa olevan turhankin isossa roolissa.

–        Tällä ideologialla varustetussa työyhteisössä pitää vallita työntekijäryhmien tasa-arvo ja keskinäinen yhteistyökyky. Kaikki tehtävät ovat yhtä tärkeitä. Jokainen tekee seurakunnan työtä, jokaista tarvitaan, olkoon sitten kirjanpitäjä, pappi, diakoniatyöntekijä tai kiinteistönhoitaja.

Jos ollaan kuin kahden kerroksen väkeä, se heijastuu vääjäämättä seurakuntalaisten kohtaamisiin. Ilveskoski ennustaakin, että tulevina vuosina kirkossa joudutaan opettelemaan ja omaksumaan uudenlaista suhtautumista, yhteisen tekemisen meininkiä ja asennetta.

Hän muistuttaa myös, että ilman hallintoa ja tukipalveluja varsinainen toiminta ei pysy pystyssä.

–        Papit eivät saa palkkojaan, alvit ja ennakonpidätykset jäävät maksamatta, asiat viranomaisten suuntaan hoitamatta. Nykyään on toimitettava monenlaista tietoa oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

 

Jos ollaan kuin kahden kerroksen väkeä, se heijastuu vääjäämättä seurakuntalaisten kohtaamisiin

 

 

Pankinjohtaja Ahti Hirvonen otti keväällä Suomen Kuvalehdessä kantaa kirkon tulevaisuuteen, ja peräsi isoja rakenteellisia muutoksia sekä johtamiseen että päätöksentekoon. Hirvonen väläytteli vaihtoehtoina konsernijohtamista tai uutta kirkkoa, jolle siirtyisivät missioon liittyvät tehtävät, vanha jäisi omaisuudenhoitoyhteisöksi.

–        Olen Hirvosen kanssa samaa mieltä siitä, että fiksulla tavalla toteutettua yhteistoimintaa tarvitaan lisää. Taloushallinnon palvelukeskus Kipaa luotaessa järjestämisen tapa epäonnistui. Kirkkolakiin on säädetty, että kaikkien on liityttävä Kipaan. Tavoiteltiin isoja säästöjä, mutta niitä tuskin tulee vielä vuosiin.

–        Jos sen sijaan lähdettäisiin liikkeelle seurakuntien tarpeista, syntyisi myös säästöjä. Niin taloushallinnossa, kiinteistöpuolella kuin hautaustoimessa pienet seurakunnat hyötyvät yhteistyöstä, jos ne voivat saada apua isompien asiantuntijoilta.

Ilveskosken mielestä tämäntyyppisessä ratkaisussa paikalliset olosuhteet pystytään ottamaan paremmin huomioon kuin yhdessä valtakunnallisessa mallissa.

–        Jos yhteistyön pohja sitten osoittautuu liian pieneksi, joukkoa voidaan laajentaa, hän visioi.

 

Kipaa luotaessa järjestämisen tapa epäonnistui. Kirkkolakiin on säädetty, että kaikkien on liityttävä Kipaan. Tavoiteltiin isoja säästöjä, mutta niitä tuskin tulee vielä vuosiin.

 

Vaikka Kipa on käynnistynyt kangerrellen, hallintojohtaja Ilveskoski uskoo silti, että ennakkotapauksesta on hyötyä. Tulevia yhteishankkeita on kokemusten pohjalta helpompi suunnitella.

 

Kirkon hallinnon keventämistä on vaadittu monella suulla ja suunnalla. Ilveskoski sanoo, ettei se onnistu luopumalla asiantuntijoista tukipalveluissa.

–        Juuri heitä tarvitaan, jakamaan osaamistaan ja tietojaan laajemmallekin joukolle kuin vain omalle seurakunnalle. Keventäminen on huono sana, mieluummin puhun sujuvasta hallinnosta. Se tarkoittaa rakenteitten muuttamista ja monikerroksisen päätöksenteon purkamista. Liian moni asia kulkee liian monen elimen kautta.

Päättäjiä tarvitaan ja luottamushenkilöt ovat tärkeitä, mutta kirkossa on tarjolla paljon muitakin mahdollisuuksia vapaaehtoisille.

– Jokainen seurakuntalainen on tervetullut vaikuttamaan seurakunnan varsinaiseen toimintaan, käyttämään aikaansa ja innostustaan sen rakentamiseen ja toteuttamiseen, Ilveskoski muistuttaa.

Alkuvuonna Tampereella sujuvoitettiin hallintoa, kun yhtymässä siirryttiin yhdentoista seurakunnan sijasta viiteen. Muutosta edelsi pitkä, kivinen tie, joka valitusten takia mutkitteli korkeimman hallinto-oikeuden kautta.

–        Rakenne on askel parempaan suuntaan, koska nyt on vähemmän yksiköitä pyöriteltävänä. Välttämättömiä säästötoimia pystytään toteuttamaan aiempaa helpommin, ja resursseja voidaan lisätä perustehtävään, evankeliumin julistamiseen. Parhaimmillaan hallinto toimii kuin sateenvarjona kaiken yllä – hallinnoidaan vain sitä, mikä on pakko.

Tulevaisuudessa koko kirkko alkaa rakentua yhtymämallin pohjalle. Se ja kuntapuolen liikkeet voivat tuoda Tampereelle lisää muutoksia.

–        Jossakin vaiheessa yhtymään voi liittyä naapureita. Sen takia olen koko ajan yrittänyt pitää heidän kanssaan keskusteluyhteyttä yllä, sekä toiminnalliseen puoleen että ns. tukipalveluihin liittyen.

 

Parhaimmillaan hallinto toimii kuin sateenvarjona kaiken yllä – hallinnoidaan vain sitä, mikä on pakko

 

Diplomi-insinööri Matti Ilveskoski aloitti Tampereen seurakuntayhtymän hallintojohtajana elokuussa 2003. Sitä ennen hän hoiti seitsemän vuotta vastaavaa virkaa Lahdessa. Pitkälle uralle mahtuu kokemusta myös insinöörin töistä, sekä alan yrittäjänä että kouluttajana.

Seurakunnalliseen toimintaan Ilveskoski lähti 1980-luvulla Messukylässä. Ruohonjuuritasolta näköalat laajentuivat huipulle asti, Suomessa harva on kirkossa vaikuttanut yhtä monipuolisesti. Luottamustehtävien listakin on hengästyttävä: Messukylän alueneuvosto ja seurakuntaneuvosto, Tampereen yhteinen kirkkovaltuusto ja yhteinen kirkkoneuvosto, Tampereen hiippakuntavaltuusto, kirkolliskokous, Kirkon eläkerahaston johtokunta, Kirkkohallituksen täysistunto.

Kirkon tulevaisuutta Matti Ilveskoski on pohtinut muutenkin kuin virkansa puolesta.

–        Tilanne näyttää samansuuntaiselta kuin Ruotsissa ja Keski-Euroopassa. Maallistumisen trendi nakertaa jäsenmäärää. Olen kuitenkin näkevinäni, että ilmiö alkaa laantua. Enää ei ensimmäiseksi mietitä kirkosta eroamista, vaan ihmiset löytävät sanoman merkityksen. Melkein tekisi mieli toivoa, että lamakautta jatkuisi riittävän pitkään, koska silloin prioriteetit alkavat nousta, aivan kuten historiassa vaikeina aikoina on aina käynyt.

Ilveskoski kyselee, mikä loppujen lopuksi on onnellisuuden ja hyvän olon lähde.

–        Mihin viime kädessä voimme turvata silloin, kun on elämässä vaikeaa? Kun Suvivirrestä on kiihkeästi keskusteltu, kantaa ovat voimakkaasti ottaneet sellaisetkin henkilöt, joita asian ei luulisi koskettavan. Kyllä minä näen taustalla vahvempaa merkitystä, en pelkästään perinnettä perinteen vuoksi.

 

 



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta