Kirkonseudulla tuupataan raja-aitoja nurin | Tampereen hiippakunta

Kirkonseudulla tuupataan raja-aitoja nurin


Teksti ja kuvat: Pirjo Silveri
Lahden neljä seurakuntaa sekä Asikkala, Heinola, Hollola, Kärkölä ja Nastola lähestyvät joka toinen viikko yhteisellä seurakuntalehdellä alueensa jokaista kotia. Kokemukset hiippakuntarajatkin ylittävästä viestintäyhteistyöstä ovat rohkaisevia. Kirkonseutu ei ole julkaisu, josta iso Lahti määrää ja pienet naapurit noukkivat murusia. Lehti on kaikkien yhteinen ja yhdessä tekemä.

 

Tampereen hiippakunnan viestijät kokoontuivat tämän syksyn tapaamisessaan pohtimaan alueellista yhteistyötä. Kirkonseutu-lehti on ennakkoluuloton edelläkävijä.

Heinolan seurakunta kuuluu Mikkelin hiippakuntaan, muut Tampereeseen. Kuntapuolella Hollola suhtautuu nihkeästi Lahteen liittymiseen, mutta seurakunnallinen yhteispeli sujuu.

Tiedotussihteeri Varpu Blomster Heinolasta sanoo, että lehdenteossa hallinnollisia raja-aitoja sopii kaataa. Hän kiistää koskaan laskeneensa, paljonko oma seurakunta saa Kirkonseudusta palstatilaa ja saako varmaan tarpeeksi.

–       Koen että koko lehti on myös heinolalaisille, niin paljon on yhteistä materiaalia. Meille Heinolassa on rikkaus, kun näemme, mitä tapahtuu Lahden Ristinkirkossa tai Hollolan keskiaikaisessa kivikirkossa.

Laajan alueen väki on löytänyt omien tilaisuuksien lisäksi naapuriseurakuntien tarjonnan ja mahdollisuudet.

Blomster, Kirkonseudun päätoimittaja eli Lahden seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö Maritta Roslakka ja Nastolan tiedottaja Markku Lehtinen muistuttavat, että lehti ilmestyy yhteisellä työssäkäyntialueella, jolla myös kulttuurinen yhteistyö on tuttua.

–       Sitä paitsi seurakunnilla on sama, yhteinen sanoma, kolmikko perustelee.

DSC_1907

Kirkonseutu haluaa toteuttaa kirkon hengellistä perustehtävää, tuoda arkeen kristinuskon näkökulmaa ja kristillisiä arvoja. Paperinen lehti tipahtaa joka toinen viikko joka kotiin. – Se tavoittaa ihmisiä ihan eri lailla kuin sosiaalinen media, verkossa esimerkiksi seurakunnan sivuille on kuitenkin itse aktiivisesti hakeuduttava, sanoo päätoimittaja Maritta Roslakka.

 

Kirkonseudun synnytyskertomuksesta toimitussihteeri Laura Visapää muistaa kaksi kipeää ja kiperää asiaa tai vaihetta.

–       Ensimmäinen on lehden nimi. Toinen on jostakin omasta luopuminen.

Nimen valinta oli pitkä prosessi, kilpailuineen kaikkineen. Uuden Kirkonseudun tieltä väistyi Lahden vuonna 1955 perustettu Kotikirkko, Nastola lakkautti Lukuset-lehtensä, Hollola luopui Meidän seurakuntamme –lehdestään.

Alueellinen lehti ei käynnistynyt kertaheitolla nykymuodossaan, vaan seurakuntia on liittynyt mukaan eri aikaan. Jossakin asiaa on vastustettu, jossakin käännetty kelkkaa.

–       Avainhenkilöt ovat tärkeitä päätöksenteossa. Ajatuksella on oltava laaja hyväksyntä. Niin johto kuin luottamushenkilöt pitää saada ymmärtämään, että yhteistyöstä on seurakunnalle hyötyä, Visapää kuvailee.

DSC_1807

Laura Visapään (vas.) työaika kuluu Kirkonseudun toimitussihteerinä. Hän kirjoittaa juttuja, valokuvaa ja koordinoi yhteistyötä yhdeksän seurakunnan välillä. – Yhteistyö ja lehden yhdessä tekeminen on toiminut aina erinomaisesti. Se on iso ilon, ylpeydenkin aihe, kiittelee Heinolan tiedottaja Varpu Blomster. Käytännön kautta on löytynyt yhteinen toimimisen malli. Blomster esimerkiksi oikolukee mielellään vedoksia, koska se työ sopii hänelle. Kuvassa selin Nastolan seurakunnan tiedottaja Markku Lehtinen.

Nykyistä kokoonpanoa tekijät pitävät ihanteellisena. Jos kumppaneita olisi enemmän, se toisi painetta sivumäärän kasvattamiseen. Kirkonseudun numerot ovat 12–28-sivuisia, painosmäärä 83 000.

–       Olemme tyytyväisiä nykytilanteeseen, mutta ovia pidetään auki, Roslakka muotoilee.

Blomster iloitsee myös saamastaan työtiimistä.

–       Sillä on suuri merkitys, että pystyn ammatillisesti puhumaan viestinnän asioista. Pienessä seurakunnassa sellainen ei välttämättä onnistu.

Toimitusneuvosto kokoontuu muutaman kerran vuodessa, ja siinä on jäsen jokaisesta julkaisijaseurakunnasta. Toimitussihteeri Visapään työpiste on Lahden seurakuntayhtymän tiloissa, mutta hän sukkuloi ahkerasti juttumatkoilla ympäri laajaa levikkialuetta. Kaikilta seurakunnilta tulee ideoita, valmiita juttujakin.

–       Ostamme materiaalia myös ulkopuolelta. Tosin tänä vuonna on vedetty aika tiukkaa linjaa, Roslakka selittää.

Kuvat otetaan useimmiten itse, ilmoitustrafiikkia hoitaa Lahden viestintätoimiston toimistosihteeri.

–       Taitosta, painamisesta ja jakelusta seurakunnat maksavat tilausmääränsä mukaan. Toimittamisen kuluihin jokainen osallistuu, toimitussihteerin palkka on jyvitetty kunkin seurakunnan jäsenmäärän mukaan, Roslakka avaa kustannusten jakoa.

DSC_1854

Yhteistyössä on voimaa, ja Roslakan on helppo luetella hyötyjä.

–       Laaja ilmestymisalue takaa laajan kirjon aiheita. Isoin asia on kuitenkin se, että yhteistyö mahdollistaa säännöllisesti ilmestyvän lehden myös pienille seurakunnille. Kustannusten jako taas mahdollistaa tiheän ilmestymisen. Seurakuntien ilmoittelu tulee halvemmaksi kuin kaupallisia lehtiä käyttämällä.

–       Pienen viikkoilmoituksen lisäksi muita maksullisia ilmoituksia on muissa lehdissä nykyään tosi vähän, vain erikoistapauksissa ja -tilanteissa.

Yhteiseen lehteen pystytään työstämään laajoja teemoja tai liitteitä, esimerkiksi vaaleihin, rippikouluun tai vastaavaan liittyen, ja lehtiyhteistyö luo pohjaa myös muulle yhteistyölle seurakunnissa.

Toki kimppakyydissä on omat haasteensa ja tarkan harkinnan paikkansa. Alueellinen kattavuus ja tasavertaisuuden vaatimus vaatii huomiota. Toisekseen ilmoitukset vievät melkoisen osan palstatilasta, joten koko ajan tasapainoillaan sopivan määrän löytymiseksi.

Kaiken kaikkiaan kokemukset jäävät kuitenkin vahvasti plussalle.

–       Harmit ovat pieniä, edut suuria, Roslakka tiivistää.

 

Tampereen seurakuntien lehti uudistui perusteellisesti alkuvuonna. Samalla perinteikäs Kirkkosanomat vaihtoi nimensä Sillaksi. Naapureista Ylöjärvellä, Lempäälässä, Nokialla ja Pirkkalassa on joko oma seurakuntalehti tai paikallislehdessä ilmestyvä liite tai säännöllinen sivu.

Ainakin teoriassa edellytyksiä jonkinasteiselle alueelliselle yhteistyölle on. Ylöjärven tiedottaja Sakari Vanhanen muistutti, että tarpeet ja toiveet, seurakuntalaisen identiteetti ja profiili voivat olla erilaisia jo yhden seurakunnan sisällä.

DSC_1874

Tampereen seurakuntien lehti uudistui alkuvuonna, ja Kirkkosanomista tuli Silta. Mediasihteeri Anna-Mari Martikaisen (kesk.) mukaan positiivista palautetta on tullut hämmästyttävän paljon. – Se kertonee, että olemme onnistuneet. Toivottavasti pystymme ensi vuonna tekemään lukijatutkimuksen, sitä on alustavasti suunniteltu. Kuvassa myös Tampereen seurakuntayhtymän vs. viestintäpäällikkö, verkkotoimittaja Virve Jylhäsalo ja Ylöjärven seurakunnan tiedottaja Sakari Vanhanen.

–       Tampereen rajalla asuva siivikkalalainen kaipaa erilaista lehteä ja sisältöä kuin kymmenien kilometrien päässä Kurussa asuva. Miten tehdään kompromissi? hän puntaroi kysymystä Ylöjärven kannalta.

Hiippakunnan viestijät keskustelivat myös yhteistyöstä muun median kanssa. Paikkakunnalla saattaa ilmestyä tilattava paikallislehti, ilmaisjakelulehti tai useita keskenään kilpailevia julkaisuja. Mikä on silloin seurakuntalehden ja paikallislehden rooli? Miten seurakunnan ja paikallismedian välit säilyvät mutkattomina? Miten suunnata ilmoittelua järkevästi? Jos seurakunta ei käytä paikallislehtiä, lakkaavatko ne noteeraamasta seurakuntaa?

–       Eivät lakkaa. Kyllä paikallislehti on yhä kiinnostunut seurakunnan asioista, arvioi Varpu Blomster.

Ei hän silti kaunistele tai hymistele, sillä Heinolassa on koettu myös nuivan suhtautumisen aika. Sen jälkeen kun seurakunta lopetti oman lehtensä, se osti kerran kuussa sivun paikallislehdestä, ja oli siten iso ilmoittaja.

–       Kun sitten 2004 siirryimme Kirkonseutuun, alkuvaiheessa paikallislehdessä oli kipakoita kommentteja ratkaisusta, pääkirjoitusta myöten.

Sittemmin tilanne on rauhoittunut, eivätkä välit suinkaan katkenneet!

Kokenut kirkollinen toimittaja Laura Visapää on muutaman vuoden sisällä huomannut selvän trendin, joka jättää seurakuntalehdelle rutkasti tilaa ja työtä.

–       Seurakuntien asema mediassa on muuttunut. Muissa lehdissä kirkon asioista kirjoittaminen painottuu yhä enemmän selkeään uutisointiin, hengellinen sisältö on minimoitu. Jopa tietoa kirkkokonserteista on vaikea saada läpi. Monien kaupallisten lehtien kulttuuriosastot ovat supistuneet ja meille päin se näkyy näin.

Kun Varpu Blomster ja Laura Visapää katsovat tulevaisuuteen, mitä näkyy kymmenen vuoden päässä?

–       Printtilehden tulevaisuutta ei kukaan voi ennustaa noin pitkälle! Se on kuitenkin väistämätöntä, että kaikenlainen yhteistyö seurakuntien välillä lisääntyy.

DSC_1808

Ammattilaisten näkemys viestinnästä on samansuuntainen: jos seurakuntalehteä tehdään, lukijoille täytyy tarjota tähän päivään sopivaa ja tämän päivän kriteerit täyttävää laatua ja sisältöä.



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta