Kohtaamisia pappilan keittiössä? | Tampereen hiippakunta

Kohtaamisia pappilan keittiössä?


Teksti ja kuvat: Pirjo Silveri
Kirkon viestintäpäivien yhteydessä on perinteisesti järjestetty hiippakunnan kirkkoherrojen tapaaminen. Tampereella syyskuun ensimmäisellä viikolla järjestetyillä viestintäpäivillä puhuttiin brändistä, ja omassa tapaamisessaan papit pohtivat keskenään samaa teemaa. Miten vahvistaa toivottua mielikuvaa seurakunnasta? Mitä paikallisesti voi tehdä?

 

Kirkon Ulkomaanavun viestintäjohtaja Veera Hämäläinen johdatteli kirkkoherroja aiheeseen kertomalla talonsa tavasta brändätä hyvän tekemistä. Se ei tarkoita mainoskampanjointia tai pelkkää mielikuvaa.

–        Brändäämällä ei koskaan voi kuorruttaa sellaista, mikä ei ole totta.

Kirkkoherrojen tapaaminen 3 Veera Hämäläinen

– Mitä vahvempi brändi, sitä paremmin se kestää kolhuja, Kirkon Ulkomaanavun viestintäjohtaja Veera Hämäläinen vakuutti puheenvuorossaan.

 

Historiansa 60 ensimmäistä vuotta 70-vuotias järjestö noudatti vaatimattomuuden kaunistamaa linjaa. Sitten tyyli muuttui, koska maailma ympärillä oli muuttunut. Määrätietoisella työllä näkyvyys on kasvanut ja tunnettuus noussut. Sillä on myös rahallista merkitystä, tuttu organisaatio saa helpommin lahjoituksia.

Pahana päivänä brändistä on hyötyä, koska se suojaa julkisuuden tölväisyiltä.

–        Mitä vahvempi brändi, sitä paremmin se kestää kolhuja, Hämäläinen vakuutti.

Toisenlainen lahja oli aikanaan Kirkon Ulkomaanavun ensimmäinen alabrändi. Sittemmin niitä on syntynyt lisää, muun muassa Naisten Pankki.

–        Alabrändit ovat tärkeitä, niillä tavoitetaan uusia kohderyhmiä. Eri brändeissä voidaan puhutella ihmisiä eri tavalla, ne voivat näyttää erilaisilta ja niiden alla voidaan tehdä erilaisia asioita. Kaikki kuuluvat kuitenkin selvästi samaan perheeseen.

 

Kun Kirkon Ulkomaanapu listasi, millaiseksi se haluaa tulla, päädyttiin yhdessä sanoihin rohkea, inspiroiva, maailmaa muuttava.

–        Kun tavoitemielikuvat on valittu, sen jälkeen kaikkien tekojen, viestien ja ilmeen pienintä yksityiskohtaa myöten täytyy vastata niihin. Brändiä ei voi uskottavasti rakentaa, jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, Hämäläinen korosti.

Hiippakuntadekaani Ari Hukari rupesi puntaroimaan, miten yhdenmukaisuus toteutuu kirkossa.

–        Tilaviestintä ja kirkollinen arkkitehtuuri ovat ristiriidassa tekojen kanssa. Miten ilme tukee sitä, mitä sanotaan? Kirkossa pappi puhuu kaukana ja korkealta. Etäältä hän julistaa, kuinka Jumala on lähellä ja läsnä, hän huomasi.

Tammelan kirkkoherra Teijo Peltola alkoi visioida kodikasta ja lämmintä kohtaamispaikkaa:

–        Jos seurakunta omistaa vielä pappilan, voisiko se olla kirkkoherranvirasto? Siellä keittiön pitkän pöydän ääressä otettaisiin seurakuntalaisia vastaan, hän ehdotti.

Hukari lennätti ideaa eteenpäin, ja mietti kirkkoherranviraston ohella vaikka diakoniatoimistoa.

–        Mihin seurakunnassa tarvitaan korkeaa palvelutiskiä, jonka takana virkailija istuu? Millaisen viestin annamme seurakuntalaiselle näillä tilaratkaisuilla?

Myös Kirkon Ulkomaanavun Hämäläinen lämpeni pappila-ajatukselle, se kuulosti hänestä kehittelyn arvoiselta.

–        Jos kirkon tavoitemielikuva on olla helposti lähestyttävä, sen on sitten näyttävä kaikessa toiminnassa. Kun asiaa ruvetaan systemaattisesti viemään tähän suuntaan, jossain vaiheessa kirkko alkaa näyttäytyä tavoitemielikuvan kaltaisena.

Kirkkoherrojen tapaaminen

Hiippakuntadekaani Ari Hukari, Kirkon tiedotuskeskuksen (KT) ohjelmapäällikkö Kimmo Saares, KT:n viestintäjohtaja Tuomo Pesonen ja Kirkon Ulkomaanavun viestintäjohtaja Veera Hämäläinen.

Sen paremmin järjestö kuin kirkko ei saa jämähtää paikoilleen, vaan jatkuvasti pitää löytää uusia tapoja kertoa tarinoita ja inspiroida ihmisiä mukaan.

–        Brändin rakentaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, uskoa ja resursseja. Suuntaa voi kyllä matkalla tarkistaa, kunhan syvin olemus säilyy, Hämäläinen tähdensi.

Kirkon Ulkomaanapu on omissa tekemisissään onnistunut. Sen toimivista ratkaisuista mikä tahansa seurakunta voi ottaa opikseen, soveltaen ja paikallisia tapoja miettien.

Kirkon tiedotuskeskuksen viestintäjohtaja Tuomo Pesosen mielestä mielikuvan muovaamisessa riittää kirkossa kaikille tekemistä. Pesonen tuli aikanaan kirkon töihin uutismaailmasta. Hänellä on 30 vuoden kokemus media-alalta.

–        Ei siellä puhuta brändistä, vaan tehdään journalistista hyvää työtä.

Kirkon uuteen strategiaan on nyt ensi kertaa otettu viestintä mukaan.

–        Kirkkoherrojen ja työntekijöiden kannalta olennaisinta on löytää ydin, mitä se brändi tarkoittaa seurakunnan tasolla. Tarvitaanko jokaisessa seurakunnassa oma? Pitääkö olla jotakin paikallista, persoonallista? Onko hyvin tehty työ paras brändi? Pesonen heitteli ilmaan kysymyksiä.

 

Viestintäjohtaja Veera Hämäläinen antoi kirkkoherroille vinkin kotiin vietäväksi:

–        Käyttäkää brändäyksessä paljon tunnetta hyväksenne, se on tärkeää! Seurakuntavaalien Usko hyvän tekemiseen on kirkon ensimmäinen todellinen kampanja, ja erinomainen alku. Se auttaa ihmisiä tietämään, mitä kirkko tai seurakunta on ja mitä kaikkea se tekee.

Tampereen seurakuntayhtymästä keskustelijat keksivät useita kirkkaita brändejä. Aamukaste, Hääyö, Ruoka-Nysse, Suurella Sydämellä ja Mummon Kammari ovat luoneet kirkosta myönteistä mielikuvaa Tampereen ulkopuolellakin.

Kirkkoherrojen tapaaminen 5

Vas. kirkkoherrat Satu Holm, Markku Antola ja Seppo Jarva sekä dekaani Ari Hukari ja Kirkon tiedotuskeskuksen Kimmo Saares.

Tampereen tuomiorovasti Olli Hallikainen harmitteli, miksei seurakunnissa erinomaisestikaan hoidettu perustyö juuri näy kirkosta eroamisluvuissa. Sen sijaan jonkun ministerin lausunto näkyy ja saattaa synnyttää eropiikin. Miksei brändi silloin suojaa kirkkoa, kuului tuhannen taalan kysymys.

Kirkon Ulkomaanavun Veera Hämäläinen piti ajatusta ”me teemme seurakunnassa hyvää työtä, eikä se näy missään” lähtökohtaisesti aika lohduttomana.

–        Miksi alistua siihen, ettei näy? Silloin pitää tehdä kampanjoita, jotta saadaan viestiä ulospäin sellaisena kuin itse halutaan ja sellaisena kuin todellisuus on, hän kannusti.

Suuren yleisön keskuudessa elää kuvitelma, että kirkossa sorsitaan naisia ja homoja. Käsitys pysyy tiukassa, vaikkei se olisi totta.

–        Mielikuva on negatiivisempi kuin todellisuus. Miten voimme nostaa esiin hyvää viestiä, välittämistä? Tämä on iso haaste, kirkon tiedotuskeskuksen ohjelmapäällikkö Kimmo Saares myönsi.

Moni kirkon jättävä eroaa nimenomaan kirkosta. Henkilöllä saattaa silti olla hyvinkin lämpimiä muistoja seurakunnasta.

–        Siksi seurakunnilla on merkittävä asema vahvuuksien ylläpitämisessä, Pesonen muistutti.

Kirkon sisällä tunnetaan epäluuloa kaupalliselta kuulostavaa brändi-sanaa kohtaan. Samaan aikaan seurakunnan arki ja juhla on yhtä termi- ja käsiteviidakkoa. Monet kirkolliset sanat ovat suurelle osalle nykypäivän seurakuntalaisia vieraita.

Siksi niin puheita kuin muitakin viestejä on syytä tarkkaan harkita.

Lopen kirkkoherra Tuomas Hynynen kannusti kollegoitaan hylkäämään kirkollisen organisaatiokielen kaikesta seurakuntalaisille suunnattavasta viestinnästä.

–        Säästetään se omiin kokouksiimme. Puhutaan ihmisille ihmisten kieltä, Hynynen toivoi.

Peiliin katsomisen paikka lienee siinäkin, ollaanko monitouhuisessa seurakunnassa tarpeeksi ylpeitä omista vahvuuksista, ja osataanko riittävästi rummuttaa vaikkapa erinomaista kasvatustyötä, diakoniaa, perheneuvontaa.

Kimmo Saareksen mielestä esimerkiksi varhaisnuorisotyötä tai muita hyviä asioita saa ajoittain brändätä.

–        Seurakunnassa, hiippakunnassa ja koko kirkossa pitää uskaltaa priorisoida, ja välillä nostaa kunnolla tiettyjä työaloja esille ja keskittyä niihin.

Kirkkoherrojen tapaaminen 2 Matti Repo

Piispa Matti Repo pyysi kirkkoherroja pohtimaan varhaisen kirkon suosion syitä valitsemiensa Apostolien tekojen kohtien pohjalta. Vastauksia löytyi: elämäntapa, keskinäinen yhteys, parantumiskokemukset, konkreettinen toiminta, jolla oli näkyviä seurauksia, uskottavat puheet. – Suosio ja vaino ovat alusta lähtien olleet kirkossa vuorovaikutuksessa. Teksteihin ei ole kirjoitettu tietoista julkisuuskuvan kiillotusta, vaan teot osoittavat, mitä usko merkitsee, Repo summasi.

Lue myös Kasvot ovat aina totta