”Olkaa ystäviä” – Tampereen hiippakunnan turvapaikkafoorumi | Tampereen hiippakunta

”Olkaa ystäviä” – Tampereen hiippakunnan turvapaikkafoorumi


Tampereen kapitulille kokoontui maanantaina Turvapaikkafoorumiin eri tahojen edustajia keskustelemaan turvapaikanhakijatilanteesta. Foorumia seurattiin ja siihen liityttiin videoyhteydellä seurakunnista. Turvapaikkafoorumissa keskityttiin käsillä olevaan tilanteeseen: Mitä juuri nyt tarvitaan?

 

Turvapaikanhakijafoorumiin osallistui paikan päällä kapitulissa edustajia Suomen Punaisesta Rististä, Tampereen kaupungilta, Sisä-Suomen poliisista, Tampereen maahanmuuttoneuvostosta, Setlementtiliitosta ja Refugees Welcome -kotimajoitusverkostosta, seurakunnista ja seurakuntayhtymistä. Mukana oli myös turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia. Etäyhteyden kautta foorumiin liityttiin myös Kirkkohallituksesta ja kaukaa Kreikasta.

Tampereen seurakunnat järjesti kaupungin pyynnöstä turvapaikanhakijoille hätämajoitusta Torpan kurssikeskuksessa. Hätämajoitus purettiin vajaa viikko sitten. Kokemuksista kertoivat diakoniatyöntekijä Sari Peltonen ja pastori Juha Mattila Tampereen seurakuntayhtymästä ja tilaajapäällikkö Taru Kuosmanen Tampereen kaupungilta.

Sari Peltonen kuvasi hätämajoituksen rakentamisen ja pyörittämisen olevan kuin leirin järjestämistä ilman, että tiedetään ketä ja montako henkeä tulee tai mitä leirillä tehdään. Sinänsä leiriolosuhteet ovat seurakunnille tuttu tapa toimia.

– Perusajatuksena on se, että tarjotaan tulijoille majapaikka ja ruokaa. Seurakunnilla on todella monipuolisesti ammattitaitoa, osaamista ja organisoitumista. Seurakunta on nopealiikkeinen, kun on pakko. Ja vapaaehtoisten rooli on ihan ehdoton.

Sari Peltonen vastasi myös foorumin loppupuolella tulleeseen kysymykseen hätämajoituksen kuluista.

– Jos seurakunta järjestää hätämajoitusta, se saa rahallista valtiontukea, jonka on tarkoitus kattaa majoitus- ja ruokakulut.

 

Taru Kuosmanen kertoi äkillisen tilanteen opettaneen, että ongelmana eivät yllättäen olleetkaan tilat, vaan henkilökunnan saaminen ja vapaaehtoistyön järjestäminen.

– Ilman yhteistyökumppaneita tämä ei olisi mitenkään onnistunut. Vapaaehtoisten löytyminen on ehdottoman tärkeää. Olisi tärkeää, että voisimme yhdessä miettiä vapaaehtoistyön organisointia esimerkiksi tekemisen ja toiminnan järjestämisessä turvapaikanhakijoille.

Juha Mattila kertoi, että tilanne teki näkyväksi sen, että työyhteisössä oli löydetty uudenlainen työntekemisen tapa.

– Uudenlainen työote mahdollisti tekemisen yli työntekijä- ja vapaaehtoisrajojen ja se oli tärkeää. Olisi hienoa, jos voisimme sen työotteen säilyttää.

Mattila kehotti huomioimaan majoituskeskuksia ympäröivät asukasyhteisöt.

– Se on tärkeää, jotta vastustukseen voidaan reagoida. Toisaalta on niin, että vastustus on saanut suuremman näkyvyyden julkisuudessa, mutta tosiasiassa tulee paljon vapaaehtoisia ja tavaraa.

Tamperelaiset oppivat kantapään kautta, että majoituspaikan pito tuottaa yllättäviä kuluja esimerkiksi siivouksesta.

– Pyrimme tekemään yhteistyötä kaupungin kanssa, mutta tämä on sellainen asia, joka täytyy ottaa huomioon.

DSC00684

Poliisin Klaus Rauva, SPR:n Minna Jussila ja asiantuntija Airi Raitaranta.

Klaus Rauva työskentelee Ulkomaalaistutkintaryhmässä Sisä-Suomen poliisissa. Poliisinkin näkökulmasta tilanne on tänä vuonna täysin muuttunut.

– Juhannuksesta lähtien tilanne on ollut todella vaikea. Nyt hyvin käyntiin lähtenyt yhteistyö seurakuntien ja kaupungin kanssa on helpottanut tilannetta. Turvapaikanhakijamäärät ovat olleet isoja. Jos aiemmin maksimimäärä turvapaikanhakijoita oli yhtenä päivänä 10–15 henkeä, nyt heitä on tullut pahimmillaan toista sataa päivässä. Sellaisten ihmismäärien käsittely olosuhteissa, jotka eivät ole siihen tarkoitettuja, on ollut aika haastavaa hommaa. Kaikesta on selvitty tähän asti. Nyt edessä on tätä samaa, vastaanottoa, mutta myös noin 1500–1600 henkilön kuulustelun järjestäminen mahdollisimman ripeään tahtiin.

Poliisin kannalta tärkeintä on, että majapaikkoja löytyy, sillä heidän on kirjattava tulijoille ulkomaalaisrekisterijärjestelmässä jokin majoitus. Sen jälkeen korostuu sujuvan tiedonkulun merkitys.

– Toiveena on tietysti selkeät yhteydenpitokanavat ja mahdollisimman vähän puhelinnumeroita.

Hätämajoitus, jota esimerkiksi seurakunta järjestää, on vain hätämajoitus. Se ei hoida mitään viranomaistoimia.

– Meille jonkin verran tuli kysymyksiä muualle siirtymisestä, rekisteröimisestä, raha-asioista, terveydenhuollosta ja muusta, mikä on inhimillistä. Mutta niihin vastaaminen alkaa aikanaan. On tietenkin ongelma, että jos hätämajoitus jatkuu kovin kauan, ihmisillä alkaa olla kysymyksiä yhä enemmän.

Rauva kiittää seurakuntia siitä, että ne ovat parhaansa mukaan ja resurssiensa puitteissa yrittäneet pitää kirjaa siitä, missä ihmiset liikkuvat ja ovat. Viime kädessä se on kuitenkin viranomaisvastuulla.

– Ihmisten liikkuminen on vapaata. He eivät ole vankilassa. Se voi olla haaste, miten ihmiset löydetään, kun he liikkuvat. Toimitte tilanteessa niin hyvin kuin osaatte.

Nyt tulevien ihmisten turvapaikkahakemusten käsittelyajan Rauva arveli venyvän kuukausiin.

 

Minna Jussila on toiminut SPR:n Hämeen piirin vastaanottokeskusten johtajana neljä ja puoli vuotta ja sitä ennen Ruoveden apulaisjohtajana kaksi vuotta. Hän vahvisti Taru Kuosmasen kokemuksen siitä, että tilat eivät ole ongelma, niitä kyllä löytyy.

– Kun majoitusta järjestetään, suurin kysymys on yleensä se henkilökunta.

Tilanne on mullistunut lyhyessä ajassa.

– Kun meillä elokuussa oli vielä kaksi vastaanottokeskusta, Lammilla ja Mäntässä, ja yksi yksityismajoitusyksikkö, niin nyt meillä on yhdeksän paikkaa eli yksi yksityismajoitusyksikkö ja kahdeksan vastaanottokeskusta ja hätämajoituspaikkaa.

Punaisella Ristillä on tilanteessa ammatillinen vastaanottokeskusten rooli ja toisaalta vapaaehtoistoimintaa.

– Vastaanottokeskustoiminta sisältää lakisääteiset palvelut eli majoituksen, akuutit ja välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelut, tietyissä tilanteissa tulkin ja esimerkiksi lakiasioista huolehtimisen. Tärkein asia näille ihmisille on turvapaikanhakuprosessi ja sen hoituminen. Ensin on soppaa ja patja, ne riittävät hetken aikaa, mutta on tärkeää huomata ja muistaa, että turvapaikkaprosessin haltuun ottaminen kuuluu vastaanottokeskukselle.

Jussila kertoi tavoitteena olevan, että hätämajoituksesta siirrytään varsinaiseen vastaanottokeskukseen mahdollisimman pian.

– Nyt tilanne on tukkeutunut, joten en uskalla sanoa missä aikataulussa tilanne purkautuu.

Seurakunnan rooli on tärkeä alkuvaiheessa. Jussila toivoo kuitenkin, että seurakunta ja vapaaehtoiset eivät hylkää ihmisiä sittenkään, kun palkattu henkilökunta tulee. Sitten on aika järjestää ihmisille tekemistä.

 

Lammin seurakunnassa kokemusta työstä turvapaikanhakijoiden keskuudessa on jo usean vuoden ajalta. Tällä hetkellä kymmenesosa Lammin asukkaista on turvapaikanhakijoita. Kirkkoherra Heli Ulvinen korosti yhteistyötaitojen merkitystä. Toinen tärkeä asia on tiedon jakaminen.

– Seurakunnan työntekijät tarvitsevat tueksi ihan oikeaa tietoa, jotta voimme vastata vihapuheeseen, jotta osataan toimia ja voidaan esimerkiksi oikaista vääriä tietoja ja ennakkoluuloja.

– Toki meilläkin Lammilla oli vastustusta, mutta hyvin nopeasti ilmapiiri muuttui. Lammilla ihmiset asuvat kaupungin vuokra-asunnoissa, he ovat läsnä keskellä kylää, se on omalta osaltaan ollut tasoittamassa.

Turvapaikanhakijoita on mukana seurakunnan toiminnassa, esimerkiksi lapsia käy perhekerhoissa.

– Väki vaihtuu kaiken aikaa ja tilanne muuttuu, ja sellaista valmiutta tarvitaan työntekijöiltä.

DSC00682

Omar Salah ja dekaani Ari Hukari.

Omar Salah tuli Suomeen Irakista kolmisen kuukautta sitten. Puheenvuorossaan hän korosti, että turvaa hakevat ovat jättäneet kotimaansa löytääkseen suojelua ja turvaa.

– He todella ottivat tämän askeleen ja tulivat kaikkien vaarojen läpi.

Turvapaikanhakijat ovat innokkaita löytämään paikkansa aktiivisina ja tuottavina yhteiskunnan jäseninä. Nyt olisi Saffarin mukaan tärkeää löytää heille keinoja saada ottaa ja kantaa vastuuta omasta elämästä ja saada oikeaa ja luotettavaa tietoa oikeista toimintatavoista, ja toisaalta jakaa tietoa suomalaisille, jotta huhujen ja väärän tiedon siivet voitaisiin katkaista.

– Pakolaiset ovat innokkaita sopeutumaan ja integroitumaan tähän uuteen ympäristöön. Tätä ei voi korostaa liikaa.


Marwan Ibrahim Muhammed saapui Tampereelle muutama viikko sitten. Hän kertoi, että monet turvapaikanhakijat kärsivät posttraumaattisesta syndroomasta, ruumiillisesta tai henkisestä. Siksi heillä on suuri tarve saada henkistä tukea ja keskusteluapua.

– He ovat esimerkiksi isiä, jotka ovat joutuneet jättämään perheensä taakseen ja ovat heistä todella huolissaan.

Ali Al-Sharifi tuli Suomeen vaimonsa ja lastensa kanssa. Perhe on maksanut hirvittävän kovan inhimillisen hinnan matkallaan Suomeen. He toivovat ihmisarvoista elämää, etteivät raskaat uhraukset valuisi hukkaan.

Al-Sharifi esitti toiveen, että heitä autettaisiin aidosti konkreettisella tasolla. Ei vain taloudellisesti vaan myös psyykkisesti surussaan. Hän kokee, ettei tilanne ole inhimillinen tällä hetkellä.

– Varmaan apua kuitenkin saa ja teette parhaanne auttaaksenne. Kiitos teille.

DSC00697

Ali Al-Sharifi perheineen. Mahmoud Machaal (kesk.) tulkkaa.

Ylöjärven seurakunnan kirkkoherra Kimmo Reinikainen tiivisti hätämajoitustyöstä kertynyttä kokemusta.

– Vaaditaan kolmenlaista kestävyyttä. Täytyy olla kestävyyttä kuunnella ympäröivän yhteisön viestejä, muuten emme pääse dialogiin, mikä on asennemuutoksen edellytys. Vaaditaan kestävyyttä vastuun kannossa. Vaaditaan kestävyyttä kriisin hoidossa.

Ylöjärvellä järjestetyt asukkaiden kuulemistilaisuudet poikivat alueelle asukastiimejä niin Siivikkalaan kuin Julkujärvelle. Asukastiimit vievät ja tuovat viestiä ympäröivältä yhteisöltä.

– Jos järjestää kuulemistilaisuuksien tapaisia, on välttämätöntä, että paikalle tulee myös turvapaikanhakijoita, ihmisiä, jotka kertovat tarinansa ja joista tulee ihmisiä.

Tilaisuuksissa käytettiin tulkkia.

– Kun kaikki pitää tulkata, ihmiset käyvät kärsimättömiksi, että eikö tätä vaan voida hoitaa suomeksi, mutta jos haluamme jonkin viestin myös turvapaikanhakijoille, että he ymmärtävät missä mennään, on varattava aikaa, tulkattava ja mahdollistettava asioista kuuleminen kaikille osapuolille.

 

SPR:n vapaaehtoistoiminnasta vastaava Anu-Rohima Mylläri muistutti, että nyt tullaan tarvitsemaan maratonkestävyyttä. Se tarkoittaa, että vapaaehtoisia ihmisiä tullaan tarvitsemaan avuksi koko ajan ja pitkän aikaa.

Auttamisen lähtökohta on, että sitä ei tehdä ylhäältä alaspäin.

– Kaikki ovat kykeneviä tekemään itse asioita, pitää tukea siinä. Pitää tukea ihmisiä heidän selviytymisessään, ihmisarvolähtöisesti.

Mylläri korosti, että vapaaehtoisen tehtävä ei ole kysellä ihmisiltä heidän taustoistaan ja kokemuksistaan, vaan jutella ihan tavallisista asioista.

– Ihmiset joutuvat puhumaan menneistä, taustoistaan ja tapahtuneesta paljon viranomaisten kanssa. Siksi ei kannata kysyä, mitä ihmiselle on tapahtunut. Jos ihminen haluaa itse kertoa, se on eri asia, mutta silloinkin on muistettava vaitiolovelvollisuus. Ennemmin ollaan ihminen ihmiselle. Samalla tasolla.

Epäkohtiinkin pitää tarttua. Ei saa syntyä tabuja.

– Ihmiset ovat yksilöitä, mahtuu kaikenlaisia ihmisiä ihmisten joukkoon. Jos toinen ei tiedä, miten tehdään, on ihan oikein kertoa, miten tehdään. Myös turvapaikanhakijat toivovat, että ohjataan toimimaan oikein, koska he eivät välttämättä tiedä.

 

Kirkkohallitus hoitaa tiedottamista ja ohjeistusta keskitetysti Sakastin verkkosivujen kautta. Sieltä tietoa löytyy Pakolaiskriisi-otsakkeen alta. Tampereen hiippakuntakaan ei toimita tai kokoa erikseen ohjeistusta, vaan tietoa voi hakea Sakastista.

Marja-Liisa Laihia kertoi foorumissa, että Kirkkohallituksessa on laadittu pikaisesti ohjeita, jotka perustuvat seurakuntien aika pitkäaikaiseen kokemukseen maahanmuuttaja- ja pakolaistyössä.

– Pikku hiljaa sinne laitetaan myös kättä pidempää materiaalia kiireellisistä ja kysytyistä asioista, esimerkiksi miten miestyötä voidaan tehdä. Sivulta löytyy myös vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin ja vastauksia väitteisiin, joihin voi törmätä. Olemme koonneet sinne esimerkkejä, kuinka seurakunnat ovat toimineet. Nyt tarvittaisiin aktuaalia tietoa siitä, miten ihmisten toimintakykyä pidetään yllä ja miten psykososiaalista tukea annetaan. Entä miten suhtautua vihapuheeseen, ja milloin on syytä tehdä esimerkiksi rikosilmoitus?

Laihia totesi, että meidän täytyy suojella näitä ihmisiä.

– Oikeus turvapaikkaan on jokaisen meidän henkilökohtainen oikeus. Jos sitä lähdemme kieltämään, kiellämme sen oikeuden itseltämme. Siksi meidän on sitä puolustettava.

 

Kylväjän lähettinä Ateenassa työskentelevä Liisa Puhalainen oli foorumiin yhteydessä verkon kautta. Ateenaan tulee tällä hetkellä noin neljätuhatta ihmistä päivässä.

– Tämä on vähän tällaista tulipalojen sammuttelua. Sellainen ero teihin, että meillä ihmiset kulkevat läpi, teillä he tulevat jäädäkseen.

Puhalainen kertoi yleisen ilmapiirin Kreikassa olevan edelleen myötätuntoinen, maan omasta vaikeasta tilanteesta huolimatta.

– Mutta kyllä täällä yhtälailla niin kuin Suomessakin löytyy se kreikkalainen, joka olisi valmis antamaan vaatteet yltään ja niitä, jotka olisivat valmiita työntämään veneen takaisin vesille. Pahaa puhetta kuulee hirveän vähän, enemmän sellaista, että kunpa eurooppalaiset auttaisivat enemmän. Kaikki tekevät parhaansa, mutta sekään ei tahdo riittää.

Kreikassa turvapaikanhakijat saavat yhteiskunnalta tukea vain palveluiden tarjoamisen kautta. Rahallisesti heitä ei tueta lainkaan, joten ihmiset ovat oman onnensa nojassa. Avustaminen on siis järjestöjen varassa.

-Ihmiset eivät ole täällä enää edes viikkoja, joten yritämme tavoittaa heidät ja saada heille ruokaa ja suihkua, neuvoa ihmisiä vessoihin.

Puhalainen muistutti tärkeimmästä ihmisten välillä.

– Olkaa ystäviä ja ihmisiä.

DSC00699



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta