Katsomusdialogin rakennustalkoot II: ”Pelisääntöjen selkiyttämistä tarvitaan” | Tampereen hiippakunta

Katsomusdialogin rakennustalkoot II: ”Pelisääntöjen selkiyttämistä tarvitaan”


Teksti: Pirjo Silveri Kuva: Merja Ojala
Eri uskontojen välillä Suomessa ei juuri ole ollut jännitteitä, mutta miten vuorovaikutus toimii kirkon väen ja vakaumuksellisten ateistien välillä?
Hiippakuntalehti Kumppani haluaa virittää keskustelua yhteisen hyvän etsimisestä, vastakkainasettelun sijaan. Teemaa on käsitelty tänä keväänä jo aiemmin täällä. Nyt kysymme katsomusdialogin nykytilanteesta, tarpeesta ja mahdollisuuksista Leena Sorsalta. Lempäälän seurakuntapastori Leena Sorsa on väitöskirjassaan perehtynyt uskonnonvapauden kysymyksiin. Hän työskentelee vuoden loppuun asti Kirkon tutkimuskeskuksessa vs. tutkijana, pohtimassa muun muassa kirkon valtiosuhdetta tulevaisuudessa.

 

1. Mitä mieltä olet luterilaisen kirkon ja uskonnottomien välisen katsomusdialogin nykytilanteesta? Kuinka tarpeellisena tai tärkeänä pidät yhdistävien asioiden ja yhteisten tavoitteiden etsimistä vastakkainasettelun sijaan? Miksi?

Leena Sorsa:

”Tietenkin kaikille osapuolille olisi hyödyllistä etsiä yhteisiä asioita ja tavoitteita. Erityisen tärkeää se olisi uskontoja ja vakaumuksia kunnioittavan linjan ja yhteiskuntarauhan kannalta.

Uskonnollinen moninaisuus Suomessa kasvaa, ja siksi uskonnollisuuden – uskonnottomuudenkin – näkymiselle tulee antaa yhä enemmän tilaa.

Euroopan 1930–40-lukujen historia muistuttaa, miten vaarallista on, jos uskonnoista saa tulla vihan kohde. Tulevaisuus meillä tai muualla ei tule olemaan sellainen, jossa uskonnot, huivit, turbaanit, ristit ja rukoukset piilotetaan. Jos sallimme vapauden toisille, saamme sen itsellemmekin.

Uskonnottomien voimakas toiminta ei ole Suomessa uutta. Toisen maailmansodan jälkeen poliittinen äärivasemmisto ja vapaa-ajattelijat yhdessä käyttivät vastaavia puheenvuoroja kuin tämän päivän vapaa-ajattelijat. Silloin marxilainen uskontokritiikki ja ateistisen Neuvostoliiton malli tahdottiin siirtää suoraan Suomeen.

Tämä on mielenkiintoinen asia. Puheet ovat samankaltaisia, vaikka nykyisin uusateismi on tahtonut suomalaisessa kontekstissa myös irrottautua marxilaisesta tulkinnasta.

Katsomusdialogi on varsin hiljaista, mutta ei olematonta. Uskonnonvapaus yhdistää, mutta sitä osapuolet tulkitsevat täysin eri lähtökohdista, toiset positiivisen, toiset negatiivisen tulkinnan kautta. Molemmat tulkinnat kuuluvat uskonnonvapauteen, mutta se, miten niiden tulisi näkyä yhteiskunnassa, herättää erilaisia mielipiteitä.

Suomi on tunnustuksellisesti neutraali. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei valtio voisi tukea erilaisia uskontoja ja katsomuksia yhteiskunnallisessa elämässä. Tukeehan valtio monia muitakin asioita, joiden merkityksen ihmisten hyvinvoinnille se tunnustaa (esim. kulttuurin eri muodot, urheilu jne.).

Uskonnottomat ajavat tunnustuksetonta valtiota, mutta ehkä huomaamattaan tunnustuksellista! Sen tunnustus vain ei olisi kristinusko, islam tai muu uskonto, vaan sekulaari valtio.

Nähdäkseni vapaa-ajattelijoilla on parhaillaan käynnissä vaihe, jossa tyytymättömyys suomalaiseen malliin on saatava esiin. Sen esittäminen uskontoja ja katsomuksia kunnioittavasti olisi hedelmällistä koko yhteiskunnalle. On vain hyväksi, jos voimme aidosti pohtia uskonnollisten yhdyskuntien ja erilaisten vakaumusten asemaa.

Tällä hetkellä on kuitenkin riski, että kärjistyneen tunnelman vuoksi tärkeät aiheet unohtuvat ja jäävät huomaamatta. Substanssi kritiikissä voi olla ihan oikea, mutta tapa esittää arvostelua estää arvostelun ottamisen vakavasti.

Uudet 12

Kaikkein kipeimmältä tuntuu luterilaisen kirkon asema yhteiskunnassa. Ainakin lukemieni haastattelujen perusteella siihen liittyy pettymystä ja katkeruutta kirkkoon. Kysymys uskontojen ja vakaumusten tasa-arvoisuudesta on kuitenkin tärkeä, vaikka se peittyy kirkkokriittisyyden alle.

Eri uskontojen ja uskonnollisten yhdyskuntien välillä on joskus jouduttu sopimaan ”lähetystyön” pelisäännöistä. Tämä on tarkoittanut sitä, ettei aktiivista jäsenten kalastelua tehdä toisten keskuudessa tyylittömällä tai toista uskonnollista toimijaa väheksyvällä tavalla. Näin on pyritty yhteistyön ja keskinäisen rauhan säilyttämiseen ja toisen uskonnon edustajien kunnioittamiseen.

Vastaavaa pelisääntöä tarvittaisiin nyt uskontojen ja uskonnottomien välille. Monet ateistitkin ovat asettuneet vastustamaan joitakin vapaa-ajattelijoiden toteuttamia kampanjoita, koska eivät ole pitäneet niitä sopivina tai asiaa edistävinä.

Erilaisista näkökulmista nouseva pohdinta voisi aidosti viedä suomalaista uskonnonvapautta eteenpäin. Uskonnonvapaushan on molemmille osapuolille tärkeä. Myös teemat tasa-arvoisuudesta, sananvapaudesta, mielipiteen ilmaisun vapaudesta ja ihmisarvosta voisivat johtaa dialogia eteenpäin.”

 

2. Miten kirkko on rakentanut vuorovaikutusta ja keskusteluyhteyttä vapaa-ajattelijoiden/ateistien suuntaan? Entä toisinpäin? Millaisen arvosanan annat kummallekin osapuolelle onnistumisesta tässä asiassa (kouluarvosanoin)?

Leena Sorsa:

”Nähdäkseni vapaa-ajattelijoiden suuntaan keskusteluyhteys on varsin hiljaista. Kulttuurista lähentymistä ja toista kunnioittavaa keskustelua on kuitenkin käyty ateistien ja kirkon edustajien välillä, tästä esimerkkinä piispa Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan kirjeenvaihto. On huomattava, että tällaista avoimuutta dialogiin on myös olemassa.

Ehkä edessä on aika, jolloin eri uskonnot ja katsomukset voivat saman pöydän ääressä pohtia, miten he saavat vapaasti ja keskinäisessä kunnioituksessa tukea ihmisten hyvää. Tarvitaan siirtymistä siihen, että päästäisiin puhumaan oikeasta asiasta. Se edellyttää ennen kaikkea halveksunnan ja vihan hautaamista ja toisen ihmisen ja hänen vakaumuksensa kunnioittamista.”

Leena 2

3. Miten dialogia kannattaisi edistää? Miten siinä on mahdollista päästä eteenpäin? 

Leena Sorsa:

”Linnoittautuminen bunkkereihin ei koskaan edistä kohtaamista tai dialogia. Kaikki osapuolet voisivat tahoillaan katsoa asiaa toisen saappaissa. Ensisijaisen tärkeää on tunnistaa oman katsomuksen sisältö ja viitekehys, jonka kautta maailmaa katselee.

Tietynlainen ilmapiirin rauhoittuminen ja pelisääntöjen selkiyttäminen (kuten saako virttä laulaa kevätjuhlassa ja miten silloin otetaan huomioon muiden vakaumusten edustajien kunnioittaminen…) antaa myös tilaa lähentymiselle ja rauhalliselle rinnakkainelolle.

Olisi hienoa, jos saman pöydän ääressä niin uskontojen kuin katsomustenkin edustajat kohtaisivat valtion edustajat. Siinä olisi mahdollisuus keskustella, miten eri tahojen näkemysten mukaan heidän uskonnonvapautensa toteutuisi parhaiten, ja mitä kukin odottaa valtiolta voidakseen toimia parhaaksi katsomallaan tavalla yhteiskunnassa.”

Lue myös:

Jussi K.Niemelä: ”Pitäisi keskittyö yhteisiin vastustajiin”

Jyri Komulainen: ”On purettava virheellisiä mielikuvia valtaapitävästä kirkosta”



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta