Ruumiin teologiassa Sana tulee lihaksi | Tampereen hiippakunta

Ruumiin teologiassa Sana tulee lihaksi


TEKSTI JA KUVA: JANNE VILLA

Kristinuskon kertomuksissa on lihaa ja verta, hikeä ja kyyneleitä. Lihaksi tullut Jumala on verevä ja konkreettinen. Ruumiillisuuden luonteva kohtaaminen on kuitenkin ollut kirkossa vaikeaa.

Jumala syntyy nuoresta naisesta eläinten suojaan kertomuksessa, jonka aistivoimaisiin yksityiskohtiin ihmiset kykenevät yhä eläytymään: tallin täyteläisiin tuoksuihin, nuoren ensisynnyttäjän huutoon ja tapahtuman todistajien veren kohinaan.

Puusepän poika ei etelän helteessä elä pelkästä Pyhästä Hengestä. Viini ja leipä eivät ole hänelle vain hienoja symboleita, vaan nautittaviksi – ja jaettavaksi – tarkoitettuja.

Ruumiita ja sieluja parantava Nasaretilainen antaa ihmisten puolesta ruumiinsa ja verensä. Kun Jumala tulee lähelle, Sana tulee lihaksi.

Annala Vieraantuneen muotokuva

Teologian tohtori Pauli Annalan (kuvassa) mukaan sielun ja ruumiin nähtiin olevan yhtä kokonaisuutta vielä Vanhan testamentin kulttuurissa.

Hellenismin ja platonismin filosofit leikkasivat sielun irti ruumiista ja nostivat sielun jaloon asemaan väheksytyn ruumiin kustannuksella. Tästä antiikkisesta ajattelusta ammentavat kristittyjen ruumiskielteiset ylilyönnit.

Askeetikoilla ruumiin kieltäminen sai toisinaan tolkuttomat mittasuhteet, kun ”syntistä lihaa” kuoletettiin.

Luostareissa ruumissuhde ei ollut vain negatiivinen. Periaate ”rukoile ja tee työtä” tarkoitti, ettei ihmisen tarkoitus ole muuttua eteeriseksi hengeksi. Hengelliset harjoitukset ja fyysiset ponnistelut kuuluvat kumpikin kristityn arkeen.

Ruumiillisuuteen ja sukupuolisuuteen on suhtauduttu myös luterilaisessa kirkossa usein epäluontevasti, mutta luterilaisuus suhtautui alkujaan niihin myönteisesti.

Luther koki, ettei munkin askeettinen elämä tuonut tyydytystä – ja rikkoi selibaattilupauksensa. Hän arvosti ruumiin ja aistien iloja sekä maallisia riemuja. Kristitty voi nauttia rakastavasti, hilpeästi ja vapautuneesti katoavaisistakin aisti-iloista, vaikkei elämän päämäärä löydykään niistä.

Niin ruumiin ja aisti-ilojen kieltäminen kuin niiden vastuuton ja hillitön haaliminenkin tuottavat pahoinvointia. Kultainen keskitie ja sääntö sopivat tässäkin asiassa ohjenuoriksi.

Suomalaisen hengenelämän historiassa on kosolti esimerkkejä siitä, ettei Jumalan luomistyön lahjoista – aistien ja ruumiin iloista, erotiikasta, kauneudesta, väreistä ja taiteesta – ole osattu ja uskallettu nauttia synnin pelossa.

Pakkasten panema protestantti ei ole syntynyt rytmi veressä ja vitsi suussa. Otsa hiessä raadettaessa on usein unohtunut, että elämän raskautta keventäviä asioita on annettu runsain mitoin nautittavaksemme.

Jos kristittyjen kiusauksena on ollut idealismi – ihminen on haluttu nähdä vain henkenä – materialistit kutistavat ihmisen pelkäksi hormonitoiminnaksi, aivosähkökäyriksi tai viettitaloudeksi, huomauttaa sosiaalieetikko Suvielise Nurmi.

Sielu, mieli ja ruumis ovat ihmisessä yhtä kokonaisuutta ja erottamattomassa vuorovaikutussuhteessa. Ruumiilliset, henkiset ja hengelliset ilot ovat osa samaa jatkuvan luomistyön juhlaa.

Kun Jumala inkarnoituu ihmisruumiiseen, se on samalla suuri ylistyslaulu ruumiillisuudellemme, Nurmi näkee.

Ihmisen on hyväksyttävä myös ruumiillinen rajallisuutensa, heikkoutensa ja haurautensa. Olemme lopulta riippuvaisia Luojastamme ja toisistamme syntyessämme, eläessämme, kuihtuessamme ja kuollessamme.

Jeesuskaan ei hallinnut itseään ja ruumistaan loppuun asti, vaan sitoutui inhimilliseen heikkouteen. Se on ihmisen osa.

Tervetuloa Tampereen hiippakunnan brunssille 26.8. Teemana ruumiin teologia.

 

 

 



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta