Sairaalapastori Anne Mäkelä: ”Ei tarvitse jutella vain Jumalasta vaan ihan mistä haluaa” | Tampereen hiippakunta

Sairaalapastori Anne Mäkelä: ”Ei tarvitse jutella vain Jumalasta vaan ihan mistä haluaa”


Anne Mäkelä työskentelee sairaalapastorina Forssassa. Sairaalassa on sekä somaattisia että psykiatrisia yksikköjä. Työyhteisökseen Anne kokee yhtäältä seurakunnan, toisaalta sairaalan henkilökunnan.

Forssassa on juuri valmistunut alueellinen saattohoitosuunnitelma lääkärien ja hoitajien tueksi. Jo moniammatillisesti valmistellun suunnitelman työstämisvaiheessa järjestetyt koulutukset vetivät salit täyteen ammattilaisia. Tavoitteena on nyt ottaa suunnitelma käyttöön ja huolehtia koko sairaanhoitopiirin alueella laadukkaan ja kokonaisvaltaisen saattohoidon toteutumisesta. Paljon hyvää jo toteutuukin.

– Sairaalapappina osallistun tähän työhön oman ammattitaitoni näkökulmasta. Meillä on myös saattohoidon yksikkö, jossa käytännössä on yksi vuodepaikka, mutta jonka työntekijät ovat alueen koko saattohoidon yhteyshenkilöitä ja konsultteja, Anne Mäkelä kertoo.

Halu tehdä hyvää saattohoitoa tarvitsee Annen mielestä yhteistä sitoutumista, ehkä myös työtapojen muutoksia sekä koulutusta.

Oman paikkansa sairaalapastorina Anne näkee moniulotteisena.

– Tärkeä osa työtäni saattohoidossa on perustyö, jossa kohtaan potilaita ja omaisia. Seudullisesti on hyvä tiedottaa, että seurakunta on tarvittaessa yhteistyökumppani myös kodeissa ja palvelutaloissa, ei vain sairaalan seinien sisäpuolella. Tärkeänä osana saattohoidon mahdollistamista näen myös henkilökunnan tukemisen, kouluttamisen ja vahvistamisen. Itse tällä hetkellä pidän myös ryhmätyönohjausta hoitajille, jotka tekevät saattohoitotyötä eri yksiköissä. Mutta miten tukea lääkäreitä, jotka työssään tekevät esimerkiksi saattohoitopäätöksiä – siinä yksi haasteeni.

Monella rajalla, monien palvelijana

Sairaalapappi tekee työtään monella rajalla.

– Olemme seurakunnan työn keskiössä mutta seurakuntatalolta katsoen syrjässä, sairaalassa emme kuulu henkilökuntaan mutta kuitenkin olemme yhteistyökumppaneita, työssämme kohtaamme usein rajalla olevia ihmisiä – sairastumisen tai elämän ja kuoleman rajalla olevia, Anne kuvaa.

– Koen saattohoidon vaativaksi mutta palkitsevaksi. En halua puhua siitä isoin kirjaimin, koska elämän ja ihmisarvon pyhyys on erityisen hyvin aistittavissa saattohoidon yhteydessä ja se hiljentää.

Sairaalapappi on sekä potilaan, läheisten että henkilökunnan käytettävissä.

– Muistan esimerkiksi tilanteen, jossa potilaan aikuinen lapsi oli todennut, että hän näkee läheisensä olevan rauhallinen ja saavan hyvän hoidon, mutta mistä hän vanhempansa menettävänä lapsena saisi tukea tässä tilanteessa. Hänet ohjattiin minun luokseni.

Kuuleminen on tärkeää

Toisinaan Anne tapaa asianosaisen kerran ja se on riittävää. Toisinaan tapaamisia voi olla useita ja omaisten kanssa ne voivat jatkua läheisen kuoleman jälkeenkin.

– Tärkeä on kuulla, mikä juuri sillä kerralla on mielessä, sillä eletään aina hetki kerrallaan ja suostutaan siihen, että vointi, mieliala, tunteet ja elämänhalu vaihtelee. Tässä työssä on myös hyväksyttävä, että vaikka on käytettävissä, kaikki eivät pappia kaipaa tai halua mukaan, valinta on aina asianosaisten, Anne sanoo.

Sairaalapapin on myös hyväksyttävä, ettei hän kykene kiertämään kaikkien kuolevien luona automaattisesti.

– Tarvitsen jatkuvasti henkilökunnan apua siinä, että he muistaisivat papin olevan tavoitettavissa ja pitäisivät esillä mahdollisuutta tapaamiseen ja ottaisivat herkästi yhteyttä. Tuntuukin hyvältä kuulla käytävälle hoitajien kertovan potilashuoneessa, että meillä on täällä sairaalassa Anne-pappi, haluaisitko jutella hänen kanssaan. Ja toisinaan potilaan kommentin jälkeen kuuluu jatkona, että ei tarvitse jutella vain Jumalasta vaan ihan mistä haluaa. Ihmisestä ei voi tarkkarajaisesti eritellä fyysistä, henkistä, hengellistä ja sosiaalista hyvinvointia ja siksi kaikki nämä ovat tuttuja keskustelunaiheita.

Sairaalapappi kulkee kuolevan ja läheisten rinnalla

Omaa työtään pohtiessaan Anne näkee mielessään monia kasvoja: potilaiden, omaisten ja henkilökunnan. Työ herättää myös monenlaisia tunteita.

– Koen nöyryyttä siitä, että joku on jakanut niin herkkiä hetkiä kanssani. Iloa siitä, että olen ollut avuksi, kipua siitä, että olen tuntenut epäonnistumista. Riittämättömyyttä tunnen siitä, että joku on kaivannut mutta tieto ei ole syystä tai toisesta saavuttanut minua. Herkistyn muistoista, joissa yhdessä omaisten kanssa olemme sairasvuoteen äärellä siunanneet kuolevan potilaan. Pyhä on läsnä.

Anne toivoo voivansa helpottaa kuolevan ja omaisten mahdollista ahdistusta, joka liittyy luopumiseen, kuolemanpelkoon, syyllisyyteen tai muihin mieltä painaviin asioihin, viestittää toivoa ja mahdollistaa potilaan ja omaisten omassa aikataulussa heidän haluamiensa asioiden pohtimista.

– Toivolla en tarkoita päälle liimattuja korulauseita vaan kokonaisvaltaisempaa luottamusta. Pelkästään mustana möykkynä mielessä oleville asioille sanojen antaminen ja ahdistuksen ja pelon sietäminen ja salliminen helpottaa osaltaan jaksamista. Luonnollisesti elämän tarkoitukseen, kuolemanpelkoon ja kuoleman jälkeisiin kysymyksiin liittyy usein Jumala-suhteen pohdintaa ja sairaalapapin kanssa on luonteva sanoittaa uskoaan ja tai epäilyään. Toisinaan rukous tai Herran ehtoollinen ovat pyhiä hetkiä sairasvuoteella, toisinaan rukous elää vain sanattomana.

Saattohoito vie Annen usein Getsemanen puutarhaan Kristuksen rukouksen äärelle.

– Tuo rukous on totta monelle kuoleman lähestyessä: suhteessa ihmisiin sitä toivoo että vierellä olijat eivät nukkuisi vaan uskaltaisivat pysyä rinnalla ja suhteessa Jumalaan sitä tunnistaa omakseen Kristuksen rukouksen: ”Isä, ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.”

TEKSTI: ANNE MÄKELÄ, TUULIA MATILAINEN

 

 

 



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta