Syrjästä saajaksi | Tampereen hiippakunta

Syrjästä saajaksi


Piispan saarna Forssan piispantarkastuksen messussa 27.1.2013

Evankeliumi Matt. 20: 1-16
Jeesus sanoi:
”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’
Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’
Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”

Kumpi on tärkeämpää, tasapuolisuus vai oikeudenmukaisuus? Jos sinun pitäisi valita, haluatko itseäsi kohdeltavan mieluummin tasapuolisesti vai oikeudenmukaisesti, kumman valitsisit? Mieti tätä hetki ja kerro se vierustoverillesi.
*
Kumpi valittiin? Millä perusteella?
*
Tasapuolinen kohtelu, siis kaikille yhtä paljon antaminen, on eri asia kuin oikeudenmukainen kohtelu. Kun kaikki saavat yhtä paljon kaikkea, ei oteta huomioon erilaisia lähtötilannetta eikä erilaisia tarpeita. Jollakulla voi olla omasta takaa jo paljonkin, eikä hän ole niin riippuvainen siitä, mitä saa, kuin se, jolla ei ole mitään. Jos säännöllisessä työssä käyvä saa jonain päivänä yllättäen ylimääräiset sata euroa, hän voi toki olla niistä iloinen, mutta ne eivät tule hänelle niin suureen tarpeeseen kuin sille, jolla ei ole mitään tuloja. Satanen on suurempi sille, jolle se on ainut, kuin sille, jolla on jo satasia omasta takaa.

Myös tarpeet vaikuttavat. Sille, jonka laskut ovat menneet rästiin, voivat nuo sata euroa olla pelastus. Mutta sille, jolla ei juuri nyt ole välttämätöntä rahareikää tukittavanaan, sata euroa on vain pari ylimääräistä seteliä lisää lompakkoon. Kyllä ne sieltäkin kuluvat, mutta eivät saman tien päästä lompakon haltijaa jostain välittömästä pälkähästä.

Oikeudenmukaisuus ottaa huomioon, mikä todella tekee ihmisistä tasaveroisia ja pyrkii toteuttamaan sen. Tasa-arvoisuuden perustalla on oikeudenmukaisuus. Oikeus nojaa johonkin sellaiseen periaatteeseen, joka ei aina ole numeerisesti mitattavissa. Sitä täytyy arvioida syvemmällä tavalla. Tasapuolisuus sitä vastoin haluaa arvioida kaiken lukuina ja yksinkertaistaa asiat vertailukelpoisiksi, tehdä niistä fifty-fifty -laskutoimituksia.

Mitä tapahtuu, jos tasavertaisuus ei toteutakaan oikeudenmukaisuutta? Jos tasan laittamalla ei saavutetakaan kokemusta oikeuden toteutumisesta? Silloin ihminen luonnollisesti ärsyyntyy ja loukkaantuu. Silloin huomataan, että joku toimii väärin ja hänen on parasta korjata tasajakonsa oikeudenmukaisuudeksi. Silloin viimeistään asiat korjaantuisivat ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Mutta onko asia näinkään yksinkertaisesti?

Viinitarhan isännällä, joka jakoi kaikille työmiehille tasan saman palkan, oli omat perustelunsa. Ehkä hänellä oli enemmän tietoa asioiden oikeasta laadusta, tai ehkä hänellä vain oli syvempi käsitys oikeudenmukaisuudesta. Ehkä hän halusi opettaa jotain ihmisen oikeustajusta ja sen rajoista? Ehkä hän halusi osoittaa, että tarvitaan kolmaskin käsite oikeuden ja tasa-arvon rinnalle antamaan näille kahdelle muulle sisältö. Tarvitaan myös hyvyys. Sellainen hyvyys, joka ylittää tasapuolisuuden, joka ylittää oikeudenmukaisuuden – ja joka on niin vastaansanomattoman avara, ettei ihminen sitä kohdatessaan voi muuta kuin huomata oman rajoittuneisuutensa. Hyvyyttä kohdatessaan ihminen ei voi vedota vain tasapuolisuuteen eikä oikeudenmukaisuuteen, ei varsinkaan, jos hän haluaisi näitä hyveitä käyttää vain oman etunsa ajamiseen, muista viis.

Evankeliumin kertomuksen työmiehet seisoivat torilla odottamassa. Ehkä siinä notkuivat Jeesuksen ajan syrjäytymisuhan alaiset nuoret miehet? Ehkä he olivat niitä, joiden työpanosta ei juuri arvostettu, ehkä he olivat sellaisia, joiden oli vaikea hankkia kokemusta ja hyvää mainetta eri isäntien palveluksessa? Ehkä joillekin jostain syystä sopi hyvinkin kuluttaa aikaa mahdollisimman pitkään ”ostarilla” eli tuolla torilla, ainakin siihen asti, että päivän kuumin helle jo menisi ohi. Ei kenties olisi kovinkaan motivoivaa mennä rehkimään.

Mutta samaan aikaan näilläkin miehillä oli tarpeita. Joka päivä täytyisi saada syötävää. Joka päivä täytyisi ruokkia vielä perhettäkin. Joka aamu on noustava ylös ja tultava tälle työvoimatoimistolle odottamaan, että joku kelpuuttaisi ja poimisi mukaansa. Silloin voisi säästyä kelkasta putoamiselta, tulisi vedetyksi syrjästä takaisin yhteiskuntaan. Saisi vähitellen kootuksi kokemusta ja itseluottamusta, ja se puolestaan vähitellen rakentaisi myös työnantajien luottamusta: tuo mies kannattaa palkata, hän on tunnollinen ja ahkera. Silloin saattoi myös joka päivä odottaa saavansa palkan, aina sen mukaan, paljonko töitä oli tehty. Yhden päivän työstä yhden päivän palkka, puolikkaasta puolikas, neljänneksestä neljäsosan palkka. Eikö kuulostakin oikeudenmukaiselta?

Ei ihme, että palkanmaksun hetkellä ne närkästyivät, jotka olivat työskennelleet koko päivän. Olivathan he tehneet paljon enemmän kuin viimeiseksi työhön otetut. Mutta heille annettiin juuri se, mistä oli sovittu. He saivat kohtuullisen päiväpalkan, joka yleensä kuului maksaa, eli yksi denari. Ei heillä pitäisi olla mitään valittamista. Mutta kuin kiusallaan isäntä oli laittanut heidät jonoon viimeisiksi, kun tilipusseja ruvettiin jakamaan. Hän houkutteli heidät ensin ajattelemaan, että he tulisivat saamaan enemmän kuin mistä oli heidän kanssaan sovittu. Sen jälkeen isäntä laittoi heidät närkästymään hänen oikeudentajustaan. Isäntä herätti tarkoituksella heissä suuttumuksen tunteen opettaakseen heille kaksi asiaa: millainen isäntä hän on ja millaisina ihmisiä he ovat.

Jeesuksen vertauksessa kunnon ihmisen kasvot paljastetaan hänelle itselleen, eikä sellainen ole ihmisistä miellyttävää nähtävää. Ne hyvin työnsä tehneet, tunnolliset ja ahkerat, jotka nyrpistävät nenäänsä torilla maleksiville ja työtä vieroksuville, katsovat olevansa enemmän arvoisia kuin syystä tai toisesta työstä ja tuloksen tekemisestä pois pudonneet. Heidän mielestään näille syrjäytyville riittää lantti tai pari, pärjätkööt sillä. Tämän itsekeskeisen asenteen Jeesus paljastaa. Hän pakottaa kunnon ihmisiä katsomaan peiliin.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Jeesus paljastaa, millaiset ovat Jumalan kasvot. Hän näyttää, että Jumala on armollinen. Hän osoittaa, että Jumala ei perusta toimintaansa ”arvoihin”, niin kuin ihmiset, jotka tavoittelevat aina sitä, mikä on ”arvokkaampaa” kuin jokin muu. Jumala perustaa toimintansa arvon sijasta armoon. Hän osoittaa ihmistä kohtaan armollisuuttaan. Hänen vallassaan on olla hyvä kenelle tahtoo. Hän saa antaa lahjaksi kaiken, koko elämän ja huolenpidon sellaiselle, joka ei itse sitä ansaitse. Hän saa antaa jopa anteeksiantamuksen syntiselle ja päästää taivaaseen sellaisen, joka kuuluisi kadotukseen. Hän vie pyhyyteen sen, joka on paha. Hän tekee viimeisistä ensimmäisiä.

Jumala on yhtä aikaa armollinen ja oikeudenmukainen. Hän saa ihmisen kohtaamaan kysymyksen, onko hän armollinen ja oikeudenmukainen vain silloin, kun siitä on hänelle itselleen itselleen etua. Ellei ihminen itse hyödy tasapuolisesta tai oikeudenmukaisesta kohtelusta vähintään yhtä hyvin kuin joku muu, ellei jopa paremmin, hän tuntee pettymystä. Miten hän voisi vapautua tästä itsensä ympärillä pyörimisestä, itselleen saamisen ja omaksi tekemisen käyttämisestä hyväksymisen tunteen mittarina? Se voi tapahtua, kun Jumala tekee ihmeen. Se tapahtuu, kun Jumalan armo peittää ihmisen armottomuuden. Jumalan rakkaus muuttaa ihmisen kylmän oikeudenmukaisuuden. Jumala tekee ihmisistäkin armollisia ja rakastavaisia. Se tekee anteliaita niistä, jotka saavat.

Olemme viime päivinä toimittaneet Forssassa piispantarkastusta. Oikeastaan kyseessä on jo kokonaisen vuoden mittainen ”tarkastus”, kun mukaan lasketaan koko se neuvotteluprosessi, jota seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt ovat käyneet läpi. Mutta viime päivien piispan vierailu on huipentanut tuota työskentelyä. Seurakunta on tärkeä toimija tässä kaupungissa, jotta armo ja rakkaus saisi kohdata niitäkin, joita tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus kohtelevat kylmästi. Siksi kaikesta huomaa, että seurakuntaa rakastetaan. Sitä pidetään omana. Se on, kuten forssalaiset sanovat, ”meitin seurakunta”.

Parhaimmillaan jumalanpalvelus ja kaikki muu seurakunnallinen toiminta voivatkin tarjota yhteisön, jossa Jumalan rakkaus saa hoitaa ja kannatella heikkoja ja lankeavaisia, sellaisia, jotka eivät itse pääse omien rajoitustensa kahleista. Seurakunnassa voi kuulla Kristuksen äänen, joka lausuu: sinä olet arvokas, sinä saat lahjaksi. Sinä saat olla Jumalan lapsi, olla hyvän isännän palveluksessa. Amen.

Matti Repo
Tampereen hiippakunnan piispa
http://tampereenhiippakunta.fi



Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta