Tarinoita diakoniatyön arjesta II | Tampereen hiippakunta

Tarinoita diakoniatyön arjesta II


Diakoniatyössä kohdataan joka päivä tarinoita, jotka ansaitsevat tulla kerrotuiksi ja kuulluiksi. Tampereen hiippakunnan diakoniapäivää vietettiin toukokuun puolivälissä Humppilassa. Mukana vaikuttamista tutkimassa, ja itse myös vaikuttumassa, oli 71 työntekijää diakonian kentältä. Osallistujat kirjoittivat arjen tarinoita luettavaksemme. Tarinoiden sarja jatkuu kesäkuun ajan. Aiemmin julkaistuja tarinoita voit lukea täältä.

 

Mistä diakoniatyöntekijä tulee surulliseksi?

On surullista, että luottotietonsa menettänyt ei voi saada edes kotivakuutusta. Nimim. Tulipalo vuokratalossa.

On surullista, että vanhus ottaa pikavipin lapsensa auttamiseksi – joskus jopa kiristettynä ja painostettuna.

On surullista, että köyhä eläkeläinen laittaa vähästään satasen lapsen tilille ja sosiaalitoimi laskee sen tuloksi toimeentulotukipäätöksessä. Nimim. Hukkaan meni.

On surullista, että vastaanotolla käy yhä enemmän perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat jääneet työttömiksi ja nyt pudonneet ansiosidonnaiselta. Nimim. Mahdoton yhtälö.

On surullista, että ihminen jättää vuokransa maksamatta, että saa pikavippinsä maksetuksi. Tosiasiassa hoituvat vain korot. Nimim. Lisäksi tuli vuokrarästit.

Lopuksi: Elämä on epäoikeudenmukaista. Diakoniatyön kohtaamat tarinat ja kysymykset ovat kovasti muuttuneet viime vuosien aikana – kuka voi ja kenen pitäisi ennaltaehkäistä kaikki tämä?? Haloo, kuuluuko? Haluamme puhua äänellä, jonka kuulet, valtion päättäjä, kunnan vanhus- ja perhetyö, pikavipeistä päättävä.

 

Rukoilijan rooli

Iäkäs vanhus, 85 v., poika, 65 v., asuvat yhdessä. Pojalla on alkoholiongelma, joka aiheuttaa suuria ongelmia, myös äidin arkeen. Poika tuo kavereita kotiin juomaan, äidin rahoja lainataan, sotkua, meteliä riitoja…

Raittiina aikana pojalla on morkkis, äiti antaa anteeksi. Sovitaan ja luvataan muuttaa asioita, kunnes taas…

Äidin rakkaus ja sääli mahdollistavat tilanteen jatkumisen. Molemmat ovat riippuvaisia toisistaan omilla tavoillaan.

Työntekijän rooli on kuunnella, rukoilla…päätöksiä toisen puolesta ei kuitenkaan voi tehdä.

 

Onko sinulla tarina kerrottavaksi? Lisää tarinoita diakonian arjen kohtaamisista voi lähettää tarjolle julkaistavaksi Kumppanin verkkojutuissa osoitteeseen tuulia.matilainen@evl.fi.