Tarinoita diakoniatyön arjesta | Tampereen hiippakunta

Tarinoita diakoniatyön arjesta


Diakoniatyössä kohdataan joka päivä tarinoita, jotka ansaitsevat tulla kerrotuiksi ja kuulluiksi. Tampereen hiippakunnan diakoniapäivää (kuva) vietettiin toukokuun puolivälissä Humppilassa. Mukana vaikuttamista tutkimassa, ja itse myös vaikuttumassa, oli 71 työntekijää diakonian kentältä. Osallistujat kirjoittivat arjen tarinoita luettavaksemme. Tarinoiden sarja jatkuu kesäkuun ajan.

diakoniapäivä

Hyväksyvä katse

Nyt ahdistaa. Miten ihmeessä saan laskut maksettua? Jos maksan vuokran, en syö enkä voi ajaa autolla ystävien luokse…sairauteni vuoksi bussimatkat ovat helvettiä. Voin pahoin ja saan paniikkikohtauksia.

Mitä ihmettä teen? Valkoinen Nysse-lappunen pilkistää sohvapöydän lehtikasan alta. Siinä on diakoniatyöntekijän numero. Kehtaisinko soittaa? Ai, se meni vastaajaan…

Onneksi työntekijä ehdotti tapaamista vastaanotolla. Hän istuu tuossa vastapäätä ja kuuntelee minua. Katsoo hyväksyvästi ja ottaa todesta.

 

Jokapäiväinen leipä?

Mies, kuusikymppinen, soittaa ahdistuksissaan. Katsoo taakseen, muistaa työnsä, menestyksen vuodet, perheen, jonka unohti uraa tehdessään. Ruuhkavuosien helpottaessa iski neurologinen sairaus, joka vei sosiaaliset suhteet vaikuttaen kulkemiseen ja toimeentuloon. Mitä on jokapäiväinen leipä ihmisellä, joka ei enää pysty hoitamaan omia asioitaan, talouttaan ja ihmissuhteitaan? Leipää riittää, mutta paniikki ja epätoivo ja pelko tulevaisuudesta ja yksinäisyys lamauttaa ja sotkee elämää.

 

Onko sinulla tarina kerrottavaksi? Lisää tarinoita diakonian arjen kohtaamisista voi lähettää tarjolle julkaistavaksi Kumppanin verkkojutuissa osoitteeseen tuulia.matilainen@evl.fi.