Työntekijäkokous vaatii kehittämistä | Tampereen hiippakunta

Työntekijäkokous vaatii kehittämistä


Mikko Sulander ja Juha Mattila, Tampereen hiippakunta

Jokainen seurakunnan työntekijä osallistuu kokouksiin. On tiimipalavereita, keskiviikkokokouksia ja työntekijäkokouksia. Eri paikoissa työtä tekevät ihmiset tarvitsevat tilanteita, joissa tullaan yhteen, puhutaan menneestä ja suunnitellaan tulevaa.

Kokoukset ovat yhteisöllisiä jakamisen paikkoja, mutta myös monien tunteiden ja odotusten temmellyskenttiä. Kokemukset niiden toimivuudesta ovat hyvin monenlaisia, ja samasta kokouksesta saatetaan lähteä hyvin erilaisilla mielialoilla.

Tampereen hiippakunnassa tehtiin vuoden 2011 lopussa kysely kokouskulttuurista. Avaamme tässä artikkelissa tuon kyselyn tuloksia, kerromme havaintojamme sekä annamme muutamia konkreettisia kehittämisehdotuksia. Artikkelissa keskitytään työntekijäkokoukseen, mutta tulokset ovat hyvin siirrettävissä muihinkin kokouksiin.

Millaisin odotuksin tulemme?

Kokoukseen saapuu ihmisiä, jotka kantavat mukanaan erilaisia kokemuksia kokouksista ja yhteisestä työskentelystä. Kokoukselta odotetaan erilaisia asioita, eivätkä ne välttämättä toteudu.
Osa odottaa työntekijäkokoukselta yhteisöllistä, sosiaalista ja jopa sielunhoidollista kokemusta. Toiset taas haluavat kokousten keskittyvän asioihin.

”Tultais joskus kokoukseen ilman mitään lappulippuja – –  Ja sit et KAIKKI saa puhua.”

”Työkokous ei ole ensisijainen purkupaikka — Usein tunne-elämän ongelmista kärsivät haluavat järjestää demonstraation, johon jotkut reagoivat syyllisyyden kautta.”

Kokousten sisällöllisissä odotuksissa näkyy toinen selkeä ero. Odotus päätöksistä voi törmätä haluun visioida ja tutkia.

”[EI puhetta] Pienistä asioista, jotka voi tiedottaa muutenkin– Aika pitäisi käyttää yhteisten linjojen sopimiseen– ”

”Haluan kehittää tehtäväalueen työkokouksia siihen suuntaan, että niissä päästään tutkimaan seurakunnassa tehtävää työtä ja toimintaympäristön muutoksia – -”

Valmistautuminen

Osanottajilla on oltava mahdollisuus ja halu valmistautua kokoukseen. Vain 25 % vastaajista ilmoitti valmistautuvansa kokouksiin aina ja 6 % kertoi, ettei koskaan valmistaudu työntekijäkokouksiin. Ne, jotka valmistautuvat kokoukseen, myös saavat niistä enemmän.

”Tietyt tyypit tulevat kokouksiin nukkumaan. Vasta, kun heitä puhutellaan nimellä, he havahtuvat ja kysyvät, että niin mistä olikaan kyse.”

Työntekijät näyttäisivät valmistautuvan kokouksiin paremmin, mikäli ne koettaisiin tärkeiksi.

”Liiallisten ja osin päällekkäistenkin kokousten tilalla voisi olla muuten avoin ja reilu työntekijän tukeminen keskellä työtilannetta.  – – Usein työntekijöiden toistama ajatus:  ’Onko sinne pakko osallistua?’”

Toinen näkökulma liittyy mahdollisuuteen valmistautua, sillä kokouksesta ei aina ole olemassa asia- tai esityslistaa.

”–valmistautuminen lienee mahdotonta etukäteen jo siksi, että kokouksen asialista tulee työntekijöille useimmiten vasta tuntia paria aiemmin–”

Kirkkoherrakeskeisyys

Verrattaessa kirkkoherrojen asennoitumista ja kokemuksia muiden vastauksiin, voidaan työntekijäkokouksia pitää hyvin kirkkoherrakeskeisinä.

”–Kirkkoherra on kertonut että työntekijäpalaveri on hänen työnjohdollinen välineensä ja muu kysyvät häneltä luvan mitä asioita siellä saisi käsitellä. –”

Kyselyn tuloksista heijastuu, että työntekijöille ja lähiesimiehille työntekijäkokouksen merkitys on huomattavasti vähäisempi.

”–työntekijät ovat väsyneitä jaaritteluun ja kalenterin selaamiseen–”

”Asioista puhutaan, mutta usein jää konkreettisesti sopimatta kuka tekee ja mitä.”

Kirkkoherran asenne työntekijäkokoukseen vaikuttaa usein sen ilmapiiriin.

”Aika loppuu aina kesken ja siitä huolimatta sallitaan se, että valtaosa väestä tulee aina myöhässä (Toisinaan myös kirkkoherra itse.)–”

”Kokoukset ovat suorituspaineisia ja kirkkoherravetoisia–”

Kirkkoherrojen ja muiden työntekijöiden näkemyserossa on jotain huolestuttavaa. Se kertoo vallitsevasta johtamistavasta ja kokousten valmistelusta, johon edellä on viitattu. Työntekijäkokoukset ovat paljolti olleet johdon työnjako- ja tiedotustilaisuuksia (kuva 2).

Vakiintuneet roolit

Työntekijäkokousten kehittämisen ja tehokkuuden keskeinen este ovat vakiintuneet roolit. Vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että kokouksia leimaa vaikeus irtautua totutuista rooleista.

”Työntekijäkokousten totutut roolit klikkiyttävät tilanteen, riidat kärjistyvät samojen ihmisten ja aiheiden ympärille kerta toisensa jälkeen. ”

Avoimissa vastauksissa nousee esiin kuva työntekijäpalavereista, joissa ikään kuin näyteltäisiin ennalta käsikirjoitettu näytelmä. Herää kysymys, mikä tähän johtaa.

Avoimet vastaukset viittaavat tilanteeseen, jossa kaikki kokoukset mennään samalla kaavalla ja kokoonpanolla. Kokouksen työskentelytavat eivät rakennu tavoitteesta käsin.

”Kun yhteisten kokousten määriä vähennettiin ja niiden asialistat kohdennettiin paremmin, mielenkiinto kokouksia kohtaan kasvoi.

Mitä meidän pitäisi tehdä?

  1. Laittakaa asialistat ja esityslistat jakoon hyvissä ajoin ennen kokousta! Kokousten merkittävyys kasvaa, jos käsiteltävät asiat ovat etukäteen tiedossa.
  2. Tehkää selväksi, miten kokouksessa on tarkoitus työskennellä. Onko tarkoitus ideoida, jakaa vai päättää?
  3. Uudistakaa keskustelukulttuuria. Toinen toistemme kuunteleminen ja kuuleminen ovat ”retuperällä”. Älkää tulkitko vaan kyselkää ja kiinnostukaa.
  4. Luokaa foorumeja yhteiselle jakamiselle, tilanteiden purkamiselle ja toimintaympäristön tutkimiselle. Sen ei aina tarvitse olla työntekijäkokous.
  5. Kantakaa jokainen vastuuta kokouksen onnistumisesta. Vaikka tähän tapaan:

”–me kaikki olemme vastuussa, minä itse myös, mitä tuomme tai tuon mukanani. –eräässä entisessä työpaikassani työtoverini sanoi: talolla on huonot tavat, johon vastasin: talo olemme me, siispä meillä on huonot tavat–”

Mikko Sulander
Asiantuntija, ohjaus- ja kehittämistyö
http://tampereenhiippakunta.fi



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta