Uskontojen ja katsomusten yhdenvertaisuuden puolustaminen on kirkon velvollisuus | Tampereen hiippakunta

Uskontojen ja katsomusten yhdenvertaisuuden puolustaminen on kirkon velvollisuus


Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on suomalaisessa yhteiskunnassa erityinen asema. Mitä tämä erityisasema tarkoittaa? Miten kirkon ja valtion suhde on rakentunut ja millä sitä on perusteltu? Rikkooko kirkon erityisasema uskonnonvapauden periaatetta? Mitä tarkoittavat uskontojen ja katsomusten yhdenvertaisuus ja valtion neutraliteetti? Millaisia muutospaineita kohdistuu kirkon asemaan ja valtiosuhteeseen Suomessa?

Näihin kysymyksiin etsii vastauksia Leena Sorsa juuri julkaistussa tutkimuksessaan Kirkkona valtiossa. Katsaus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon valtiosuhteen edellytyksiin ja uudistuspaineisiin (Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 41).

 

Hedelmällinen ja kiihkoton uskonto-ja kirkkopoliittinen keskustelu on ollut viimeisten vuosien aikana hiljaista. Kirkko voisi tässä tilanteessa olla aloitteellinen ja avoimesti selvittää kirkon ja valtion suhteiden tulevaisuutta. Tähän haasteeseen Leena Sorsa pyrkii tutkimuksellaan vastaamaan. Tutkimus tarjoaa tietoa keskustelun taustalla vaikuttavista tekijöistä ja kehityskuluista. Sorsa ei pyri tarjoamaan strategiaa kirkon ja valtion suhteiden järjestämiseen, mutta pohtii eri näkökulmista, millainen voisi olla oikeudenmukainen ja kestävä ratkaisu kirkon ja valtion suhteissa Suomessa.

Taustaksi pohdinnalle tutkimus kertaa kirkon ja valtion suhteiden historiaa ja kirkon erityisaseman perusteluja. Sorsa tarkastelee uskonnonvapauden tulkintaa eurooppalaisessa kontekstissa sekä kirkkojen ja valtioiden keskinäisiä suhteita koskevia tulkintoja ja muutossuuntia. Lopuksi tutkimuksessa kartoitetaan niitä vaihtoehtoja, joita luterilaisen kirkon ja valtion suhteen osalta voidaan tulevaisuudessa hahmottaa.

Evankelis-luterilaisella kirkolla on enemmistökirkkona erityinen velvollisuus pitää esillä uskonnonvapauden ja uskonnollisten yhdyskuntien ja katsomusten yhdenvertaisuuden näkökulmaa.

 

Ihmisoikeuksien toteutuminen näyttää suuntaa sille, minkälainen järjestely kirkon ja valtion suhteisiin on mahdollinen. Sorsa muistuttaa, että Suomessa evankelis-luterilaisella kirkolla on enemmistökirkkona erityinen velvollisuus pitää esillä uskonnonvapauden ja uskonnollisten yhdyskuntien ja katsomusten yhdenvertaisuuden näkökulmaa.

Asiaa voi tarkastella myös eurooppalaisen kehityksen kautta. Euroopassa kunnioitetaan uskonnollisten toimijoiden hengellistä, sosiaalista ja kulttuurista vaikutusta sekä itsemääräämisoikeutta. Asenne uskontoja, niiden tapakulttuuria, yhteiskunnallista asemaa ja vaikutusta kohtaan on myönteinen. Euroopassa myös korostetaan uskonnollisten ja katsomuksellisten yhteisöjen aseman tasa-arvoistamista. Olennaista yhdenvertaisuudessa on samanlaisten toimintaedellytysten takaaminen kaikille toimijoille. Tavoitteena ei ole yhteiskunnan uskonnottomuus vaan valtion tasapuolinen mutta myönteinen asenne uskonnollisiin ja katsomuksellisiin toimijoihin.

 

Kirkon julkisoikeudellinen asema on ollut kirkolle hyvä ratkaisu. Se on turvannut kirkon asemaa, taloutta ja toimintaedellytyksiä. Kirkossa on mielellään tulkittu oma asema ei-valtiokirkolliseksi laajan itsenäisyyden, valtion uskonnollisen neutraliteetin ja valtiosuhteen etäisyyden johdosta. Kansainvälisen tutkimuksen kriteereillä ja kotimaisessa keskustelussa arvioidaan kuitenkin myös toisin. Suomi lukeutuu Sorsan mukaan hyvin lähelle muita Pohjoismaita kirkon valtiosuhteen järjestelyssä, vaikka valtiokirkolliset piirteet Suomessa ovatkin nykyisin maltillisia.

Sorsa haastaa kirkkoa kuuntelemaan herkällä korvalla asemaansa ja valtiosuhteeseensa kohdistuvaa arvostelua. Vaikka arvostelun taustalla onkin monia tekijöitä ja asenteita, on kirkon kannalta tärkeää etsiä valtiosuhteeseensa järjestelyä, joka ei sisällä jatkuvia jännitteitä. Valtiokirkollinen järjestely ei sinällään ole epäoikeudenmukainen, jos uskonnonvapaus toteutuu moitteetta.  Yhdenvertaisuuden näkökulmasta se voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia. Lisäksi valtiokirkollinen maine tai muodot asettavat kirkolle mielikuvissa ylimääräisen painolastin, ja etuoikeutetuksi mielletty asema aiheuttaa tyytymättömyyttä.

Uskonnon- ja katsomuksellisen vapauden puolesta tulee kuitenkin puhua erityisesti vähemmistöjen tukena. Ihmisoikeuksia ei voi ajaa vain itselleen.

 

Sorsan tutkimus haastaa kirkkoa myös toimimaan aktiivisemmin uskontorauhan turvaamiseksi ja uskonnollisen ja katsomuksellisen tasa-arvon toteutumiseksi. Kirkko on kyllä pyrkinyt puhumaan positiivisen uskonnonvapauden puolesta ja hakeutunut ekumeenisiin ja uskontodialogisiin yhteyksiin. Uskonnon- ja katsomuksellisen vapauden puolesta tulee kuitenkin puhua erityisesti vähemmistöjen tukena. Ihmisoikeuksia ei voi ajaa vain itselleen, Sorsa muistuttaa. Voisiko kirkko puhua aktiivisemmin esimerkiksi ateistiperheiden lasten oikeudesta osallistua mielekkääseen toimintaan koulun uskonnollissävytteisten tilaisuuksien aikana? Nyt nämä oikeudet eivät aina toteudu./TM

Lue myös: Kirkon tutkimuskeskuksen seminaarissa kysellään kirkon paikkaa

 

 

 



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta