Uudet viestinnän vetäjät esittelyssä | Tampereen hiippakunta

Uudet viestinnän vetäjät esittelyssä


Teksti: Pirjo Silveri
Kolmessa Tampereen hiippakunnan isossa seurakunnassa ja seurakuntayhtymässä on hiljattain aloittanut uusi viestinnän vetäjä, Sami Kallioinen Tampereella, Mikko Hieta Hämeenlinna-Vanajassa ja Maritta Roslakka Lahdessa. Millaisin miettein he katsovat tulevaisuuteen? Kolmikko vastaa ja esittäytyy.

 

Sami Kallioinen

Tampereen seurakuntien viestintäjohtaja

Kallioinen Sami

Kuka, mikä, mitä olet? Mitä olet ennen tehnyt?

Sami Kallioisena olen tallannut tätä maata lähes 46 vuotta. Viestinnällisen urani aloitin Kirppu-lehdessä Leivonmäen peruskoulun ala-asteella. Lehdestä saaduilla rahoilla teimme luokkaretken Tukholmaan.

Jyväskylän yliopistossa luin pääaineeni yleisen historian ohella mm. journalistiikkaa. Heti opiskelujen jälkeen pääsin alan töihin, aloitin kesäkuussa 1996 tiedotussihteerinä Hyvinkään seurakunnassa. Sen jälkeen olen työskennellyt kirkkohallituksessa ja Tehyssä erilaisissa mielenkiintoisissa verkkoviestinnän tehtävissä.

Elämän tärkein asia on perhe, johon kuuluu vaimo ja poika. Lisäksi käytän vapaa-aikaani lukemiseen, scifi-elokuvien katsomiseen, ulkona liikkumiseen ja valokuvaamiseen. Uteliaisuudesta aloittelen uutta harrastusta aina säännöllisesti. Nyt huoneen nurkassa on bassokitara.

 

Miten viestinnän näkökulmasta katsot yhteiskunnassa käynnissä olevaa muutosta ja myllerrystä, joka näkyy myös kirkossa – ja kirkkoon?

Pidän kahta asiaa viestinnällisinä haasteina ja mahdollisuuksina: instituutiokielteisyys ja nopeus.

Kirkkoon on pitkän historian aikana tarttunut instituution leima, jonka taakse hengellinen ja yhteisöllinen luonne helposti jää. Keskustellaan mm. kirkon ja valtion suhteesta tai avioliittolain vaikutuksista kirkon vihkioikeuteen, jolloin on vaikea julkisessa keskustelussa nostaa kirkon sanomaa esille. Tämä pakottaa meidät katsomaan uteliaasti sanomaamme ja toimintaamme ja etsimään siitä uusia tuoreita näkökulmia ja tarinoita.

Viestinnän nopeus on koettu erityisesti mainekriisitilanteissa ongelmaksi. Olemme halunneet esittää perusteltuja ja punnittuja puheenvuoroja, joiden valmisteluun tarvitaan aikaa. Lisäksi olemme painottaneet kirjallista viestiä puhutun haastattelun sijaan. Olen kuitenkin aistinut, että muutos kommunikatiivisempaan suuntaan on tapahtunut. Reagoinnin lisäksi on opittu aktiiviseen ennakoivaan viestimiseen hankalistakin asioista.

 

Talouden kiristyessä yhteistyötä on tulevaisuudessa lisättävä. Millaisia mahdollisuuksia näet viestinnän alueella? Mitä hiippakunnan seurakunnissa voitaisiin tehdä nykyistä enemmän yhdessä?

Yhteistyötä on hyvä tapahtua sekä teknisellä että sisällöllisellä puolella. Yhteiset järjestelmät, kuten Lukkari, tuottavat taloudellista ja ajallista säästöä. Ne mahdollistavat myös sisältöjen paremman yhteiskäytön.

Minusta on luontevaa, että erityisesti työssäkäyntialueiden seurakunnissa mietitään yhteistä markkinointia ja seurakuntalehtien laajempaa hyödyntämistä.

Moni asia ei rajaudu Tampereen hiippakuntaan, vaan tarvitaan valtakunnallista yhteistyötä. Näin olisi mahdollista tuottaa mm. kiinnostavaa youtube-materiaalia tai tarjota laaja-alaista chat-palvelua perheiden tueksi.

 

Olet ollut pitkään kirkon töissä, eri paikoissa ja tehtävissä. Millaisena Tampereen seurakuntien viestintä on nyt näyttäytynyt? Mitä aiemman kokemuksesi myötä tuot ja haluat tuoda Tampereelle?

Jo aiemmin minulla oli hyvä kuva Tampereen seurakuntien vireästä viestinnästä, siitä hyvänä esimerkkinä kirkon viestintäpäivät viime syyskuussa. Ensimmäisen kuukauden aikana kuva on muuttunut eläväksi: Silta on erinomainen lehti, verkkosivut kehittyvät jatkuvasti, viestiminen on ajankohtaista ja kiinnostavaa. Perusta on kunnossa.

Pyrin tuomaan viestinnän kehittämiseen lisää kokonaisvaltaista ajattelua. Tässä yhtenä työvälineenä on viestinnän vuosikellon työstäminen. Toinen asia, johon haluan kannustaa, on uteliaisuus ja herkkyys erilaisille muutoksille. Yhdessä suunnitelmallisuuden kanssa herkkyys antaa mahdollisuuden sekä proaktiiviseen että tilanteen mukaiseen toimintaan.

 

Mikko Hieta

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan viestintäpäällikkö

mikko hieta

Kuka, mikä, mitä olet? Mitä olet ennen tehnyt?

Olen 35-vuotias filosofian maisteri. Opiskelin yhteisöviestintää Jyväskylän yliopistossa, perehdyin erityisesti julkisyhteisöjen mainetyöhön sosiaalisessa mediassa.

Aiemmin olen ollut Ilmavoimien tiedottajana Tikkakoskella, televisiomainonnan tuottajana helsinkiläisessä mainostoimistossa ja viisi viime vuotta Retki-lehden päätoimittajana. Paljasjalkaisena hämeenlinnalaisena on jännittävää päästä tekemään julkisuustyötä ensi kertaa oman kotiseudun ihmisten parissa. Myös vaimon ja tyttären mielestä on mukavaa, kun työmatkani ovat lyhentyneet huomattavasti.

Seurakunta on entuudestaan tuttu. Aloitin päiväkerhossa 3-vuotiaana. Aktiivisimmin olen ollut mukana partiotoiminnassa, mutta ennen nykyistä tehtävääni nimikirjaan on kertynyt merkintöjä nuorisotyönohjaajana ja leirikeskusisäntänä. Olen myös saanut olla seurakunnan monissa luottamustehtävissä 1990-luvun lopulta saakka. Ennen valintaani viestintäpäälliköksi toimin yhteisen kirkkoneuvoston jäsenenä.

Olen kiinnostunut Hämeenlinnan historiasta ja hämeenlinnalaisten tarinoista. Toimin kotiseutuyhdistyksemme Hämeenlinna-Seuran puheenjohtajana, missä on paljon yhteistä seurakuntatyön kanssa. Kirkko on keskellä paikkakunnan ja seudun asukkaiden elämää. Harrastan myös musiikkia ja yritän perehtyä teologiaan avoimen yliopiston kursseilla.

 

Miten viestinnän näkökulmasta katsot yhteiskunnassa käynnissä olevaa muutosta ja myllerrystä, joka näkyy myös kirkossa – ja kirkkoon?

Käynnissä on yhtä aikaa useita muutoksia. Konkreettisin on median murros, jossa hyvin toimitettu painettu viestintä menettää asemiaan lyhyelle, nopealle verkkoviestinnälle. Verkossa on helppo lukea vain itseä eniten kiinnostavia sisältöjä, jotka vahvistavat omia ennakkokäsityksiä. Maailmankuva kapenee, kun itselle vieraat elämänalueet ja mielipiteet jäävät marginaaliin.

Median käyttötottumukset ovat pirstoutuneet. Sen takia koko seurakunnan tavoittaminen vaatii entistä suurempia ponnisteluja. Hoidettavia kanavia on aiempaa enemmän. Toisaalta sosiaalisen median avulla seurakuntalaisia on helppo aktivoida. Verkossa kirkon viestintä on parhaimmillaan yhteisöllistä ja sisältöjä tuottavat tasa-arvoisesti kaikki seurakunnan jäsenet. Nettivideoiden avulla kirkon sanomasta ja työstä voidaan kertoa elämyksellisemmin. Olennaista on kuitenkin kohtaaminen. Seurakunta ei voi lopulta toimia vain median välityksellä.

 

Toinen huolenaihe on yleisen henkisen ilmapiirin kiristyminen. Euroopan taloudellinen ja poliittinen tilanne on heijastunut Suomeen siten, että monen katse on kääntynyt sisäänpäin. Kuvaava on rippikoululaisen reaktio tilanteessa, jossa pyydettiin leiristä palautetta: ”Miksi kertoisin? Enhän minä siitä enää mitään hyödy.” Oman edun tavoittelu ajaa välillä yhteisvastuun edelle.

Meidän on kirkkona muistutettava, että luomakunnasta ja lähimmäisistä lähellä ja kaukana on kannettava huolta. Uskontojen olemassaolon oikeutus on ollut tämän tästä haastettuna, syvästi kulttuuriimme sidottujen traditioiden arvostelusta on tullut arkipäivää. On hämmästyttävää, miksi juuri Pohjolassa kirkot kamppailevat jäsenkadosta, kun globaalissa etelässä jäsenmäärät kasvavat.

Myös Hämeenlinnassa seurakunta on menettänyt jäseniään, vaikka samaan aikaan jumalanpalvelusten kävijämäärät ovat olleet kasvussa. Kirkko saisi puhua yhä enemmän jäsentensä suulla. Kristinuskon sanomaa ja merkitystä on pidettävä rohkeasti esillä, jotta niin työntekijät kuin seurakuntalaiset voisivat olla ylpeitä siitä, että kuuluvat tähän joukkoon. Kun jokainen pyhyyden koskettama kutsuu jumalanpalvelukseen yhden ystävänsä, yhteisömme vahvistuu.

 

Kolmas pointti liittyy kirkon sisäiseen myllerrykseen. Kirkossa on toisaalta joissain kysymyksissä pakottava tarve yksituumaisuuteen ja toisissa suuri epäily yhteisiä toimintalinjoja kohtaan. Yhtä aikaa kaivataan vahvaa mielipidejohtajaa, joka sanoisi mikä nyt on se kirkon kanta, ja samalla vaaditaan oikeutta tehdä itse juuri niin kuin halutaan. Miten oppisimme olemaan yhdessä erilaisia ja epävarmoja?

Edellisillä kirkon viestintäpäivillä professori Pekka Aula pohti, onko kirkon organisaatio kuin terroristiorganisaatio, jossa pienet itsenäiset solut toimivat yhteisen päämäärän hyväksi. Jos näin halutaan ajatella, olisi hyödyksi, jos solut tekisivät mahdollisimman paljon yhteistyötä. Erimielisyyksien sijaan pitää korostaa niitä asioita, joista olemme yhtä mieltä.

 

Talouden kiristyessä yhteistyötä on tulevaisuudessa lisättävä. Millaisia mahdollisuuksia näet viestinnän alueella? Mitä hiippakunnan seurakunnissa voitaisiin tehdä nykyistä enemmän yhdessä?

Yhteisömarkkinoinnin alueella on paljon mahdollisuuksia. Esimerkiksi joulun ja pääsiäisen sanoma on kaikille yhteinen, joten kirkkovuoden kohokohtia olisi helppo nostaa yhteisillä julistekampanjoilla tai verkkosisällöillä. Samoin kirkollisten toimitusten suosiota voisi vahvistaa yhteisin toimin.

Myös palvelumuotoilussa parhaiden käytäntöjen jakamisesta olisi hyötyä. Kaikki seurakunnat järjestävät toimintaa, mutta toiset ovat onnistuneet tuotteistamisessa niin, että he tavoittavat kohderyhmänsä muita paremmin. Markkinointitermit ärsyttävät monia, mutta ne ovat usein kuvaavia, vaikka emme olekaan kaupallinen toimija. Osuvia otsikointeja ja sanoituksia voisi jakaa, eiväthän seurakunnat kilpaile jäsenistä toistensa kanssa.

Tärkeintä on tietenkin huolehtia siitä, että toiminnan sisältö on kunnossa, eikä markkinoinnilla luoda virheellisiä mielikuvia.

On myös hyvä miettiä, miten varmistumme siitä, että hiippakunnan alueen hengellinen elämä erityispiirteineen näkyy valtakunnallisessa viestinnässä. Nyt koko kirkon kuva on usein pääkaupunkiseudun ilmiöitä korostava. Kaipaisin alueellista moniäänisyyttä.

 

Siirryit seurakunnan töihin kirkon ulkopuolelta. Millaisena kirkollinen viestintä on sinulle näyttäytynyt? Mitä aiemman kokemuksesi myötä tuot ja haluat tuoda seurakuntaasi?

Seurakunnat tekevät hienoa työtä, meillä on upeita eri alojen ammattilaisia töissä ja heidän rinnallaan sydämellisiä vapaaehtoisia. Kirkkoa arvostellaan monesti sellaisesta, mikä ei ole totta. Olemme mainettamme parempia.

Olemme joskus arkoja nostamaan vakan reunaa kynttilän päältä. Kohtaan joskus tilanteita, joissa tilaisuuksia ei millään haluttaisi mainostaa, koska väkeä tulee jo muutenkin runsaasti paikalle. Itse pitäisin arvokkaina sellaisiakin viestejä, joissa joutuisimme toteamaan, että vähävaraisten joulupuuro loppui kesken. Kirkon kuuluu tehdä näkyväksi yhteiskunnan ongelmia.

En jättäisi nuorten tilaisuuksia pois kirkollisista ilmoituksista vain siksi, etteivät nuoret lue sanomalehtiä. Ehkä heidän isovanhempansa lukevat ja voivat olla tyytyväisiä, että tähänkin kirkko käyttää yhteisiä varoja.

Monissa organisaatioissa, ei pelkästään kirkossa, viestintä nähdään välillä tahona, joka vain huolehtii lehtiin tilaisuuksien alkamisajat ja paikat. Ilahdun aina, kun joku muistaa myös ilmoittelun yhteydessä, ettei kirkko ole pelkkä ohjelmatoimisto, vaan meillä on aivan erityinen sanoma. Viestinnän tärkein tehtävä on sanoittaa toimintamme merkityksiä.

Vaikka viestintä hallinnoi erilaisia kanavia, se ei tarkoita, että ne olisivat pelkästään viestintäosaston käytössä. Näen oman roolini eräänlaisena valmentajana, joka jatkuvasti kehittää kanavia, mutta sisällöt tulevat enenevästi toiminnallisilta työaloilta. Kirkon työtä tehdään paitsi kohtaamisissa, myös mediassa.

Kiinnitän paljon huomiota visuaalisuuteen. On tärkeää, miltä asiat näyttävät, tuntuvat ja kuulostavat. Kaipaan viestintään jatkuvasti elämyksellisyyttä. On harmi, ettei virrenveisuu ja kynttilöiden valaiseman kirkkosalin tunnelma välity täydessä voimassaan paperille kirjoitettuna. Pyhyyden kaipuu on meissä jokaisessa. Koen onnistuneeni, jos olen kyennyt auttamaan muita työaloja viestinnän keinoin niin, että he saavuttavat tavoitteensa.

 

 

Maritta Roslakka

Lahden seurakuntien viestintäpäällikkö

maritta roslakka 2

Kuka, mikä, mitä olet? Mitä olet ennen tehnyt?

Olen perheenäiti Lahdesta. Aloitin Lahden seurakuntayhtymän viestintäpäällikkönä tammikuussa 2014. Sitä ennen olin puolitoista vuotta Lahden kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalla tiedotussihteerinä. Pisin työrupeamani on ollut Ylessä erilaisissa uutistoimituksen tehtävissä. Lähes kymmenen vuotta työskentelin YLE Pohjois-Karjalan toimituksessa Joensuussa, josta 2007 siirryin YLE Lahteen. Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden maisteri, pääaineeni oli Tampereen yliopistossa tiedotusoppi.

 

Miten viestinnän näkökulmasta katsot yhteiskunnassa käynnissä olevaa muutosta ja myllerrystä, joka näkyy myös kirkossa – ja kirkkoon?

Kirkon viestinnän on oltava hereillä ja seurattava, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Emme voi olla sivustaseuraajia, vaan on osallistuttava myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä ei suinkaan tarkoita, että viestintä yksin hoitaa keskustelun, vaan siihen tulee kannustaa kaikkia seurakuntien työntekijöitä omasta näkökulmastaan. Viestinnän tulee luoda mahdollisuudet ja puitteet tälle keskustelulle, yrittää saada mediassa kirkon moniääninen viesti kuuluviin ja näkyviin.

 

Talouden kiristyessä yhteistyötä on tulevaisuudessa lisättävä. Millaisia mahdollisuuksia näet viestinnän alueella? Mitä hiippakunnan seurakunnissa voitaisiin tehdä nykyistä enemmän yhdessä?

Kirkonseutu-lehtemme on itsessään hyvä esimerkki alueellisesta yhteistyöstä. Mukana on Lahden seurakuntayhtymän lisäksi viisi muuta seurakuntaa Päijät-Hämeestä. Yhteistyö on suuri rikkaus ja luo paljon mahdollisuuksia.

Mediasisältöjä voisi jakaa ehkä laajemminkin tai tuottaa alueellisesti myös verkkoon. Lisäksi viestinnän koulutuksia voisi jotenkin keskittää tai hankkia yhdessä.

 

Siirryit seurakunnan töihin kirkon ulkopuolelta. Millaisena kirkollinen viestintä on sinulle näyttäytynyt? Mitä aiemman kokemuksesi myötä tuot ja haluat tuoda seurakuntaasi?

Viestintä kiinnostaa hyvin paljon sekä työntekijöitä että luottamushenkilöitä, ja se on ilahduttanut. Seurakuntayhtymässä on myös kuunneltu näkemyksiäni.

Lahden seurakuntayhtymän viestintä on tällä hetkellä melko printtipainotteista eli suuri osa viestintätoimiston resursseista menee oman lehden tekemiseen sekä muuhun painettuun viestintään. Tavoitteeni on kehittää sähköistä viestintää ja yrittää suunnata siihen resursseja hieman nykyistä enemmän.

Aiempi kokemukseni uutistyöstä antaa näkemystä siitä, miten media toimii ja millaiset asiat sitä kiinnostavat. Näin voimme paremmin miettiä, miten saamme oman viestimme läpi mediassa, mitä kerrottavaa meillä on itsestämme, toiminnastamme ja näkemyksistämme ja miten sen teemme.



Tilaa uutiskirje tai päätökset

Tilaa päätökset tai uutiskirje suoraan sähköpostiisi.


Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta