Seurakunnat ovat merkittäviä metsänomistajia ja miettivät nyt, miten toimia metsien kanssa. Tarvitaan metsätuloja, mutta toisaalta pitää luoda hiilinieluja, jotta saavutetaan hiilineutraaliuden tavoite vuonna 2030.
”Seurakunnissa tarvitaan viisautta kestävään metsäomaisuuden hoitoon”, piispa Matti Repo sanoi avauspuheessaan Pirkanmaan seurakuntien ilmastojohtamisen aamupäivässä kesäkuussa.
”Seurakunnat ovat myös avainasemassa tähdättäessä eettisesti hyvään ja oikeaan elämään. Seurakunnilla on mahdollisuus puhua arvojen puolesta, toivosta sekä velvoitteesta toimia tämän maailman hyväksi.”
Akateemikko Markku Kulmala, yksi maailman johtavista ilmakehätutkijoista, korosti avauspuheenvuorossaan Pirkanmaan kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden yhteistyötä. Kulmala johtaa perustamaansa SMEAR II-asemaa Hyytiälässä.
”Tarvitsemme kattavia mittauksia, jotta voimme ymmärtää ilmastonmuutosta. Ja johtajuutta, jotta pääsemme ilmastotavoitteisiin.”
Aluekehitysjohtaja Päivi Myllykangas Pirkanmaan liitosta puhui eri toimijoiden keskinäisestä riippuvuudesta ilmastojohtamisessa.
”Yhteiset ongelmat tai kriisit tulee ratkaista yhdessä. Kukaan ei voi tehdä sitä vain oman organisaationsa tai ryhmänsä sisältä. Edellytys uudistumiselle on, että sitä tehdään laajassa yhteistyössä ja yhtäaikaisesti eri toimijoiden kanssa.”
Pirkanmaan ELY-keskuksen ylijohtaja Juha Sammallahti totesi puheenvuorossaan, että ilmastonmuutos ja kiertotalous ovat Pirkanmaan ELY-keskuksessa kehittämisen painopistealueita.
”Ilmastohaaste kytkeytyy ELY-keskusten virkatyöhön kaikilla kolmella eri vastuualueella. Ilmastojohtaminen on tärkeää myös haasteellisten teemojen haltuun ottamiseksi.”
Ilmastojohtamisen tapaamiset ovat Tampereen hiippakunnan, Helsingin yliopiston ilmakehätieteen keskuksen INARin sekä Pirkanmaan liiton ja Pirkanmaan ELY-keskuksen yhteistyötä. Kesäkuun tapaaminen keskittyi metsäasioihin, ja webinaari juonnettiin Hyytiälän metsäasemalta, joka tuottaa pitkäaikaista seuranta- ja tutkimustietoa metsän ja ilmaston vuorovaikutuksista.
Metsän kolmoisrooli
Metsätieteiden professori Jaana Bäck ilmakehätieteiden keskus INARista kysyi, ovatko metsät ilmastonmuutoksen hyvis vai pahis, ja lupasi tuoda harmaan sävyjä polarisoituneeseen metsäkeskusteluun.
”Metsillä on kolmoisrooli ilmastonmuutoksessa. Ensinnäkin ne ovat hiilivarasto sekä puustossa että maaperässä ja korvaavat fossiilisia aineita rakentamisessa ja energiantuotannossa. Suomen hiilivarastot ovat pääosin soissa ja turvemailla.”
”Hiilinieluna metsät toimivat, kun biomassan kasvaa tai uusia alueita metsitetään. Hiilipäästöjä taas tulee metsäpaloista, metsien käytöstä ja metsätuhoista.”
Bäck kiinnitti huomiota myös biodiversiteettikriisiin. Suomi on Euroopan maista lahopuun määrässä keskiarvon alapuolella, uhanalaisten lajien määrässä keskiarvon yläpuolella.
”Monimuotoiset metsät tuottavat enemmän ekosysteemipalveluja, esimerkiksi hiilen varastoitumista, kenttäkerroksen luonnonkirjoa, lahopuuta, riistaa ja mustikkasatoakin.”
Jatkuva kasvatus sitoo hiiltä tasaisesti
Metsänhoitotavoilla on suurin vaikutus sekä monimuotoisuuteen että hiilinieluun ja hiilivarastoihin. Eri-ikäismetsätalous eli jatkuva kasvatus sitoo hiiltä tasaisesti sekä puustoon että maahan. Lahopuujatkumo pitää yllä hyvää hiilivarastoa ja lajikirjoa. Jatkuvan kasvatuksen miinuksena on se, että joissain tapauksissa metsän uudistuskyky on heikompi, sanoi Bäck.
”Kiertoaikametsätaloudessa (tasaikäiskasvatuksessa) hiilinielu vaihtelee suuresti, ja ensimmäiset 30 vuotta uudistusala on hiilen lähde. Maaperän hiilivarastojen palautuminen vie kymmeniä, jopa satoja vuosia, ja lajisto yksipuolistuu. Etuna puolestaan on tehokas taimettuminen.”
Jatkuvassa kasvatuksessa maaperän orgaaninen aine hajoaa viileässä hitaammin, ja maaperään kertyy lisää hiiltä, koska sitä ei muokata. Vanhakin metsä on hiilinielu ja suuri hiilivarasto.
Kiertoaikametsätaloudessa hakkuutähde hajoaa ja vapauttaa nopeasti hiilen ilmakehään. Metsämaahan ei kerry uutta hiiltä karikkeesta ja puiden juurista, vaan aiemmin sitoutunutta hiiltä vapautuu ilmakehään.
”Erityisesti turvemailla jatkuva kasvatus on hiilivarastojen kannalta selkeästi parempi vaihtoehto, sillä vedenpinta pysyy keskimäärin tasaisempana ja turpeen hajoaminen ja hiilipäästöt ovat pienemmät,” sanoi Bäck.
Avohakkuun jälkeen vedenpinta turvemaalla nousee, mikä aiheuttaa metaanipäästöjä ja ravinteiden ja liukoisen hiilen huuhtoutumista vesistöihin. Kasvava puusto vuorostaan haihduttaa ja alentaa veden pintaa, jolloin turpeen hajotus kiihtyy ja hiilidioksidia vapautuu.
Jokainen metsänhoitopäätös on tärkeä
Ilmastonmuutos tuo metsille ja metsänhoidolle useita riskejä. Se lisää männyn ja koivun kasvua, mutta myös tuuli- ja lumituhot sekä tuholais- ja metsäpaloriskit lisääntyvät. ”Ilmastoriskien kannalta monirakenteinen ja monimuotoinen metsä on kestävin,” Bäck kertoi.
Yhteenvetona Bäck totesi, että jokaisella metsänhoitopäätöksellä on merkitystä ilmastonmuutokselle ja luonnon monimuotoisuudelle. Talousmetsien hoito on avainasemassa, koska hiilinielujen lisääminen metsittämällä uusia alueita on rajallinen vaihtoehto, samoin monimuotoisuuden ylläpito pelkästään suojelualueilla.
Tuoton ja hiilensidonnan tasapainottelua
Erityisasiantuntija Eero Mikkola Luonnonvarakeskuksesta esitteli LUKEn hankkeen, jossa kartoitettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien metsien hiilivarastot ja hiilinielut. Lisäksi tuotettiin näistä ennusteet lähivuosikymmenille, maksimoiden joko metsän hiilivarasto tai hakkuut ja taloudellinen tuotto.
Seurakunnilla on merkittävä metsäomaisuus, yli 130 000 hehtaaria, joista Pirkanmaalla noin 5 500 hehtaaria. Maksimihakkuiden seurauksena puuston hiilivarasto noin puolittuisi, ja varaston kasvu ennalleen veisi vuosikymmeniä.
LUKE laskee parhaillaan Kirkkohallitukselle, miltä tilanne näyttäisi kohtuullisemmilla hakkuilla.
Metsäkeskuksen elinkeinopäällikkö Ari Lähteenmäki muistutti seurakuntia olemassa olevista keinoista, joilla turvata metsien monimuotoisuutta: suojavyöhykkeet metsäpurojen molemmin puolin, ekopökkelöt, riistatiheiköt, sertifioinnit ja niin edelleen.
”Jos nämä eivät riitä, aina voi myös tarjota metsiä Metso-suojeluun tai Luonnonperintösäätiölle.”
Hyveet mukaan metsäsuunnitteluun
Ekoteologi Pauliina Kainulainen herätteli Hyveiden puu -ikoninsa avulla kuulijoita pohtimaan luontosuhdetta metsänhoidossa. Klassisia hyveitä ovat viisaus, kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus ja rohkeus, teologisia hyveitä usko, toivo ja rakkaus.
”Rohkeutta vaatii nähdä, miten vakavan ekologisen kriisin keskellä elämme. Rohkeutta vaatii myös ajatella toisin kuluttamisesta tai ottaa osansa johtajuudesta ja kantaa vastuuta ratkaisuista, jotka eivät aina kaikkia miellytä.”
”Hyvä taloudenpito ja eettinen vastuu luonnosta voidaan nähdä vastapuolina, mutta ne voivat myös yhdistyä.” Kainulainen kehotti pohtimaan, mitä voivat olla työpaikat ja -tehtävät, joiden sisältönä on ennallistaa luontoa ja metsää.
”Tiedottakaa Metso-ohjelmasta ja suojelkaa vanhaa, monimuotoista metsää. Metsäsuunnitelmia tehtäessä pitäkää arvot ja hyveet mukana.”
Lue myös:
- Piispa Matti Repo: Miksi on tärkeää puhua ilmastojohtamisesta?
- Kunnat ja seurakunnat yhdessä ilmastotyöhön
Tiedote ladattavassa muodossa:
Lue myös: