Pyhän Hengen lahja | Tampereen hiippakunta

Pyhän Hengen lahja


Saarna ordinaatiomessussa Tampereen Tuomiokirkossa 6.5.2018

 

Evankeliumi Luuk. 11: 5-13

 

Jeesus sanoo:

”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.

Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”

 

Osaamme antaa hyviä lahjoja ja osaamme sellaisia myös itse pyytää. Parhaat lahjat ovat sellaisia, joita toinen sattuu juuri tarvitsemaan. Nälkäinen, joka tarvitsee ruokaa ja pyydettyään sitä myös saa, on iloinen ja kiitollinen. Puutteessa kaikki lahjat tulevat tarpeeseen. Yltäkylläisyydessä elävä puolestaan ei tunnista, miten hyviä lahjoja hän saa eikä ehkä osaa niitä arvostaa. Kun jotakin tulee ikään kuin liikana, se tuntuu turhalta, vaikka osattaisiin lahjan antajaa kohteliaasti kiittääkin.

Tunnetko sinä sanontaa ”elää pelkällä Pyhällä Hengellä”? Kuka teistä on tällaisen kuullut? Useimmat sen tietänevät. Nyt pyydän, että käännyt vierustoverisi puoleen ja kerrot hänelle, mitä tällainen lause sinun mielestäsi tarkoittaa ja miksi niin sanotaan.

*

Minun käsittääkseni tällä sanonnalla tarkoitetaan sitä, että joku ei syö juurikaan ruokaa, pysyttelee nälässä tai paastoaa tai syö vain vähän, ja silti elää. Elää pelkällä Hengellä. Jonkinlainen mukaelma esiintyy tästä lauseesta joskus myös autoilijoiden keskuudessa; jokin vähän kuluttava ajopeli ei tarvitse monta tippaa polttoainetta vaan kulkee pelkällä hengellä. Ehkäpä juuri bensanhajulla tai kaasulla, hengellä siis.

Mitä jos tämä sanonta onkin peräisin juuri tämän päivän evankeliumista? Siinähän Jeesus ensin puhuu ruoan pyytämisestä, kalaa tai munaa, joita hyvät vanhemmat osaavat nälkäisille lapsilleen syötäväksi antaa, mutta sitten hän itse puhuu siitä, mitä Jumala antaa. Yllättäen Jeesus ei sanokaan, että kaikki ruoka tulee Luojan kädestä, taivaallisen Isän lahjana, vaan hän siirtyy puhumaan Pyhästä Hengestä lahjana.

Toki kristilliseen sanomaan on aina kuulunut muistuttaa, että Jumala on kaiken luoja, hän on elämän antaja ja ylläpitäjä. Häneltä tulevat kaikki päivämme, häneltä tulee terveys ja huolenpito, häneltä myös myötä- ja vastamäet. Hän antaa suotuisat säät ja pelloille kasvun. Siksi Jumalaa vuosittain kiitetään Suvivirressä siitä, miten taas on ”laiho laaksossa”, ja siksi veisataan Sibeliuksen säveltämässä virressä Soi kunniaksi Luojan, että ”hän säät ja ilmat säätää ja viljan vartuttaa”. Ja siksipä myös Jeesus opettaa Isä meidän –rukouksessa pyytämään ”anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”.

Mutta tässä hän ei puhukaan ruoasta, vaikka sellaista voisi odottaa. Eikä hän puhu myöskään paastosta ja ”pelkällä Pyhällä Hengellä elämisestä”. Hän puhuu jostain muusta. Hän puhuu suunnilleen samasta kuin sanoessaan ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Matt. 4:4). Tämä oli neljäkymmentä päivää paastonneen ja nälkäisen Jeesuksen vastaus kiusaajalle, joka kehotti häntä muuttamaan kiviä leiviksi. Vastaus oli lainaus Mooseksen kirjoista (5. Moos. 8:3), ja se esiintyy myös apokryfisessä Viisauden kirjassa seuraavassa muodossa: ”Eivät ihmistä ravitse ainoastaan maan tuotteet. Ne, jotka sinuun uskovat, saavat ravintonsa sinun sanastasi.” (Viis. 16:26)

Kun sinun luoksesi tulee vieraita, epäilemättä tahdot tarjota heille jotain suuhunpantavaa. Vieraanvaraisuus on suorastaan raamatullinen hyve. Tässäkin Jeesuksen kertomuksessa lähdetään oikein naapurilta yöllä lainaamaan, jotta voisi itse olla vieraanvarainen luokseen poikennutta tulijaa kohtaan. Sellainen, jolla ei ole mitään millä osoittaa vieraanvaraisuutta, on pulassa. Ja vaikka naapurikin on köyhä, aina löytyy jotain annettavaa. Hänellä on hyvä sydän: hän ei voi olla antamatta, kun pyydetään.

Hyvät lahjat, joita ihminen osaa antaa, ovat arkipäiväinen juttu. Isompi juttu on, kun pyydetään Jumalalta jotain koko elämään vaikuttavaa. Ei vain leipää eikä kalaa, ei jokapäiväisiä tarpeita, vaan koko elämän suuntaamista eli Pyhän Hengen johdatuksessa kulkemista. Jeesus lupa Jumalan antavan taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.

Mitä tällainen Pyhän Hengen saaminen on? Joskus kristillisessä kielenkäytössä Pyhän Hengen lahjoilla tarkoitetaan jotain perin ihmeellistä, joitain poikkeuksellisia ilmiöitä, kuten kielilläpuhumista, profetoimista, sairaiden parantamista pelkällä kosketuksella. Mutta pitääkö Pyhän Hengen lahjan olla jotain ihmeellistä? Eikö Pyhän Hengen lahja ole usko, eikö Hengen lahja ole kuuliaisuus Jumalan tahdolle? Eikö Hengen lahjan pyytäminen ole samaa kuin uskonsa Jumalalle tunnustaminen?

Tällaisen rukouksen Jumala kuulee aina ja vastaa siihen. Rukouksessa voi Jumalalta pyytää mitä vain, mutta ei hän anna mitä vain. Aina ei suinkaan tule sitä, mitä toivotaan, ei heti eikä pitkänkään odotuksen jälkeen. Vaikka Jeesus kehuu naapurin ovelle kolkuttelevan sinnikkyyttä, kun tämä saa ystävänsä nousemaan vuoteesta ja tuomaan leivät ovelle, ei rukous ole väline taivutella Jumalaa antamaan mitä tahansa. Ei hän ole virvoitusjuoma- tai välipala-automaatti, johon syötetään halutun tuotteen koodi ja toivottu ostos tulla kolahtaa alas koneen luukusta.

Pyhän Hengen rukous on uskon pyytämistä. Ja uskon pyytäminen on merkki siitä, että ihminen palvelee Jumalaa ja antaa elämänsä hänen johtoonsa. Jumala kuulee ja vahvistaa häntä rukoilevan uskoa. Tällainen rukous muuttaa rukoilijaa itseään. Hän ei ensisijaisesti pyydä jotain itselleen vaan jättäytyy Jumalan varaan. Rukouksessa ihminen antaa itsensä, mutta samalla hän oikeastaan ottaa vastaan Jumalan lahjan, siis Pyhän Hengen.

Luterilaisen tunnustuksen mukaan Jumala lahjoittaa Pyhän Hengen sanan ja sakramenttien kautta, siis evankeliumin julistuksessa sekä pyhässä kasteessa ja pyhässä ehtoollisessa. Niiden välityksellä Jumala vaikuttaa Pyhällä Hengellään ja synnyttää uskoa, toivoa ja rakkautta. Pyhän Hengen lahjaa voi myös rukoilla, mutta jo tällainen rukous on merkki siitä, että Pyhä Henki on läsnä ihmisessä, joka näin rukoilee.

Jeesuksen lupaus Pyhästä Hengestä viittaa edessä olevaan helluntaihin. Luukkaan evankeliumissa sekä saman kirjoittajan laatimassa Apostolien teoissa Pyhän Hengen vuodattaminen on tulossa viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen eli helluntaina. Mekin odotamme helluntaita ja hyvän taivaallisen Isän antamaa Hengen lahjaa. Mutta mekin rukoilemme sitä jo tänään.

Virkaan vihkiminen merkitsee Hengen lahjan rukoilemista. Jo apostolien ajasta lähtien kirkko on vihkinyt virkaan kätten päälle panemisella ja Pyhän Hengen rukouksella. Vihkimisessä Jumala kutsuu, varustaa ja lähettää. Tänään vihitään uusia diakoneja ja uusia pappeja. Teidät Kristus lähettää tänään hänen asialleen. Seurakunta yhtyy rukouksiin teidän puolestanne. Niin myös uskomme, että Jumala kuulee rukoukset ja siunaa Pyhällä Hengellään. Siksi käymme nyt rohkeasti alttarin ääreen toimittamaan vihkimistä.



Evankelis-luterilainen kirkko
Sakasti kirkon työntekijöille
Kirkon koulutuskalenteri
Kirkko Facebookissa
Kirjaudu sisään
Hiippakunnan yhteystiedot
Hiippakunnan koulutuskalenteri
Lomakkeita, ohjeita ja materiaaleja
Ohjeet pappisvihkimyksen hakemisesta
Työnohjaus
Piispantarkastukset
Uusille työntekijöille
Tuomiokapitulin päätökset
Uutisia hiippakunnasta
Kehityskeskustelualusta
Avoimet työpaikat
Arkisto
Lähetä palautetta
Tampereen hiippakunta | Eteläpuisto 2c, 33200 Tampere | email: tampere.tuomiokapituli@evl.fi
Sivujen toteutus: Tampereen hiippakunta